Thursday, May 25, 2006

JA SILLÄ SIISTI...

Miksi ihmeessä pöly luotiin?

Sanon aina ystävilleni ja sukulaisille, että meille saa kyllä tulla. Ja jäädä yöksikin noin pari henkilöä kerrallaan. Kunhan ilmoittavat ajoissa, mieluummin viikkoa, paria ennen. Jotta ehdin suoristaa ja siistiä paperivuoret työhuoneessani ja laittaa villakoirat kuriin koko huushollissa. Eräs tuttavani sitoi lattialla temmeltävät pölyvillakoirat ompelulangalla ja kiinnitti ne teipillä jalkalistoihin. Minä en tekisi niin, vaan armotta hävittäisin ne. Mutta siinähän se pulma onkin. Eiväthän ne häviä, tai jos häviävät, niin vain hetkeksi.

Olen aina ihmetellyt, mitä ihmeen tarkoitusta pölyllä on. Ketä se palvelee? Jos maailma on luotu kuudessa päivässä, niin syntyikö pöly ehkä epähuomiossa sinä seitsemäntenä, niin sanottuna lepopäivänä? Ja itse asiassa ei sekään ole täysin selvää, mitä pöly oikein on. Media-tietosanakirja vuodelta 1979 määrittelee pölyn näin:

Pöly on kiinteitä hiukkasia, joiden läpimitta on keskimäärin 0,01-0,001 millimetriä. (Tosi pientä siis.) Pöly leijuu ilmassa, kulkeutuu ilmavirtausten mukana ja laskeutuu hitaasti maahan. Se voi olla lähtöisin esim. avaruudesta (sic!), luonnosta, teollisuudesta, liikenteestä tai ydinräjähdyksistä. Pöly voi aiheuttaa keuhko- ja allergisia sairauksia, myrkyllisiä aineita sisältävä pöly, kuten kivipöly ja asbestipöly, myrkytyksiä. Kun taas viruksia ja bakteereja sisältävä pöly levittää erilaisia tartuntatauteja.

Kuten edellä olevasta voi päätellä, pöly on täysin hyödytön, vahingollinen ja tarpeeton aine, jollei nyt oteta lukuun siitepölyä. Ilman sitä ei kai olisi kukkia eikä hedelmiäkään. Kaikenlaisia keksintöjä on tehty, täysin hyödyttömiäkin, mutta kukaan ei ole vielä oivaltanut, miten pölyn saisi pysyvästi eliminoitua. Sehän se vasta hyödyllinen keksintö olisikin.

Tilapäisesti on tietysti apua pölynimurista, mutta todellakin vain tilapäisesti. Tosin tilapäistähän täällä muutenkin kaikki on vaan. Miksei sitten pölyn poistuminenkin! Huomennahan sitä on taas, tai viimeistään ylihuomenna. (Muuten, sivumennen sanoen: pölyisten pintojen pyyhkimiseen käyvät mainiosti myös rikkinäiset sukkahousut. Niitä kun riittää. Monestihan niistä pakenee silmukat jo ensi kertaa päälle puettaessa.)

No, onhan kehitelty robottejakin, ja televisiossa satuin näkemään autonomisen, langattoman pölynimurin. Imurin liikkuessa omia aikojaan lattialla nainen istui sohvalla lukien kirjaa, jossa tuskin kerrottiin, miten pölyn saisi lopullisesti hävitettyä. Eikä sitä varmaan kukaan ole vaivautunut edes pohtimaan.

Silloinhan pölynimurin myynti loppuisi, ja se joutui hyödyttömien keksintöjen listalle. Ja ovelta ovelle liikkuvat pölynimurikauppiaat joutuisivat vaihtamaan alaa. Siivoaminenkin olisi liian helppoa, jos sitä ollenkaan enää tarvittaisiin. Siivoojien ammattikuntakin häviäisi melkein kokonaan. Taas tulisi lisää työttömiä. Onko siis pöly keksitty sen vuoksi, että pölynimurilla olisi käyttöä ja siivoojilla töitä, eikä kotirouvienkaan tarvitsisi pitkästyä toiminnan puutteessa (sic!) ?

Toisaalta pölyn poistaminen kokonaan olisi todella vaikeaa, jos kerta sitä tulee avaruudestakin. Tulisi kalliiksi lähettää avaruuteen avaruuspölynimureilla varustettuja avaruuslaivoja, jotka estäisivät pölyn tulon maapallolle. Sitä paitsi avaruuteen koskeminen jollakin tavalla voisi olla jopa vaarallista ja taivaankappaleiden tasapainoa järkyttävää. Pölyn lisäksi pölynimuriin voisi joutua avaruudesta muutakin kamaa. Taivaankappaleita. Tähtiä. Ja ties mitä. Ihan niin kuin kotona siivotessa pölynimuriin joutuu kaikenlaista: hiusolkia, paperinpaloja, nappeja, neppareita, nuppineuloja, kyniä, nauloja jne. Mitä nyt lattialta kulloinkin sattuu löytymään.

Summa summarum: Kai meidän on sitten pidettävä pölymme. Kurissa. Ja pääasia kai kuitenkin lienee, ettei ole pölyä aivoissa.

PS. Kas kummaa, kun taas tuli tarinaa siivoamisesta. Ihan epähuomiossa meinaan. Kun en ole todellakaan mikään siivoushullu, kuten eräs edesmennyt tätini, joka tuskin sairaalasta kotiin päästyään aloitti kovan siivousurakan ja sairastui pian uudelleen. (RVC)

Tuesday, May 09, 2006

OLLAAN SIIVOSTI

Tuottavuusko pääasia?

Ilta-Sanomissa todettiin joitakin kuukausia sitten, että hyvä siivous parantaa merkittävästi viihtyvyyttä työpaikalla. Mutta hyvin hoidettu siivous näyttäisi parantavan myös ja ennen kaikkea tuottavuutta.

Joka kolmas toimistotyöntekijä kuulemma kokee jatkuvaa haittaa tunkkaisesta sisäilmasta ja joka neljäs sisäympäristön pölystä ja liasta. Silmien, hengitysteiden ja ihon oireet ovat tavallista yleisempiä sellaisissa työpisteissä, joissa pöly ja lika koetaan jatkuvana haittana.

Mitenkä pölystä mahtavatkaan kärsiä ne, joiden työ on siivoamista! Sitä ei varmaankaan moni ole tullut ajatelleeksi. Sehän on heidän työtään. Usein myös nimenomaan maahanmuuttajien työtä.

Siivoamattoman ympäristön haitoista ei kuulemma ole vielä riittävästi tietoa saatavilla, ja asiaa pitäisi tutkia tarkemmin. Keitähän tässä, maahanmuuttajiako, altistettaisiin tutkimuksen nimissä oikein runsaalle pölylle ja lialle, jotta saataisiin tietää niiden haitoista ja voitaisiin lisätä taas jälleen kerran tuottavuutta. Tottahan se se on kaikkein tärkeintä. Vai mitä?

Tähän sopiikin eräs runoni, jonka kirjoittamiseen minut inspiroi aikoinaan muuan opiskeluaikainen tuttavani, joka oli kiinnittänyt pölykoirat langalla kiinni lattialistoihin.


Sinä talvena tapoin
anopinkielen.
Se lipoi ikkunalautaa
janoon nääntyneenä.
Jääkaapissa happani maito,
ja leipäkin homehtui
harmista.
Nurkissa temmelsi
villakoirakaarti.
Ainoat iloiset.
Istuin sängyllä yksin
tai makasin.
Seinän takana soi
lakkaamatta
kurkunleikkaajien yö-k.

© Ritva Viertola-Cavallari