Ilta-Sanomissa todettiin joitakin kuukausia sitten, että hyvä siivous parantaa merkittävästi viihtyvyyttä työpaikalla. Mutta hyvin hoidettu siivous näyttäisi parantavan myös ja ennen kaikkea tuottavuutta.
Joka kolmas toimistotyöntekijä kuulemma kokee jatkuvaa haittaa tunkkaisesta sisäilmasta ja joka neljäs sisäympäristön pölystä ja liasta. Silmien, hengitysteiden ja ihon oireet ovat tavallista yleisempiä sellaisissa työpisteissä, joissa pöly ja lika koetaan jatkuvana haittana.
Siivoamattoman ympäristön haitoista ei kuulemma ole vielä riittävästi tietoa saatavilla, ja asiaa pitäisi tutkia tarkemmin. Keitähän tässä, maahanmuuttajiako, altistettaisiin tutkimuksen nimissä oikein runsaalle pölylle ja lialle, jotta saataisiin tietää niiden haitoista ja voitaisiin lisätä taas jälleen kerran tuottavuutta. Tottahan se se on kaikkein tärkeintä. Vai mitä?
Tähän sopiikin eräs runoni, jonka kirjoittamiseen minut inspiroi aikoinaan muuan opiskeluaikainen tuttavani, joka oli kiinnittänyt pölykoirat langalla kiinni lattialistoihin.
Sinä talvena tapoin
anopinkielen.
Se lipoi ikkunalautaa
janoon nääntyneenä.
Jääkaapissa happani maito,
ja leipäkin homehtui
harmista.
Nurkissa temmelsi
villakoirakaarti.
Ainoat iloiset.
Istuin sängyllä yksin
tai makasin.
Seinän takana soi
lakkaamatta
kurkunleikkaajien yö-k.
© Ritva Viertola-Cavallari
No comments:
Post a Comment