Wednesday, January 10, 2007

Perjantaipakina Rakkaudesta

Miten ottaa rakastaja
englantilaisen etiketin
mukaisesti

Monsignor della Casa, joka vuonna 1558 julkaisi ensimmäisenä maailmassa Bon ton -käsikirjan, jossa neuvottiin hyviä käytöstapoja, kääntyisi varmaan haudassaan nykyaikaiselle maailmanmenolle, jollei olisi jo maatunut. Sama tapahtuisi varmaan sille henkilölle, joka julkaisi Isossa Britanniassa vuonna 1769 Peerage and Baronetage-ohjekirjan Debrett`s, joka oli käytännössä käytösohjekirja nuorille ylhäisöneidoille.

250 vuotta myöhemmin sama kirja antaa ensimmäisen kerran teenjuontitapojen sijasta neideille hyödyllisiä ohjeita seksistä, rakastajan pidosta, työpaikkarakkauksista, yhden yön seikkailuista jne.

Kannattaa olla tarkkana, siinä todetaan. Ei pidä jättää jälkiä, koska juoruilla on siivet. Kaikki hotelli- ja ravintolakuitit kannattaa hävittää, kuten myös jokainen meili ja kaikki puhelinvastaajaan jätetyt viestit.

Jos ottaa naimisissa olevan rakastajan, ei suhdetta kannata ottaa liian vakavasti. Se johtaa tuskin avioliittoon, koska mies eroaa harvoin vaimostaan. Ja jos johtaisikin, voi mies pettää uuttakin vaimoaan toisen kanssa.

Myös työpaikkarakkauksia on syytä välttää. Ne voivat kateuden vuoksi johtaa syrjintään ja jopa erottamiseen. Ja on turhaa kuvitella, että niillä voisi leveillä työpaikan ulkopuolellakaan. Seinillä on korvat.

Jos haluatte lyhyen suhteen, joka olisi ehkä vain kerrasta poikki, kannattaa kertoa asuvansa äitinsä kanssa. (Tämä ohje pätee varmaan miehiinkin.)

Opaskirjanen ei moralisoi, mutta toteaa, että tällaiset suhteet ovat rinnastettavissa fast food-pikaruokaan. Ne ovat houkuttelevia hetkellisesti, mutta voivat aiheuttaa pahoinvointia jälkeenpäin. (Joskus jopa ihan konkreettisestikin muutaman viikon kuluttua. Toim. huom.)

Näin siis kerrotaan Englannissa neuvottavan. Luultavasti ohjeet pätevät aika hyvin muuallakin.

(Lähteenä: La Repubblica 30.10.2006)


8 comments:

Anonymous said...

Kiitos, vallan opettavainen tarina. =)

Anonymous said...

Hyvä pakina, erilainen näkökulma tämän viikon aiheeseen, kiitos!

Anonymous said...

Millainenhan olisi suomalainen rakastajaetiketti? Mielenkiintoinen pakina :)

Anonymous said...

Pätee varmaan Suomessakin. ;)

Anonymous said...

Anoppini kertoi katsovansa joskus paikallistelevisiosta korteistaennustajien ohjelmia, joissa jaellaan lottonumerovinkkejä (!), mutta neuvotaan myös rakkausasioissa (!!!). Soittajat ovat kuulemma melkein aina jonkun ukkomiehen rakastajattaria, jotka haluavat tietää, miten miehen avioliitto menee tai onko suhteella tulevaisuutta.
Valitettavasti monet viljelevät pitkiäkin rakkaussuhteita kolmantena pyöränä; luulen että minkä tahansa käytösoppaan eväät taitavat loppua kesken, kun tunteet astuu peliin...
Suosittelisin melkein minäkin sellaista pikaruokalameininkiä.

Anonymous said...

Huomasitko muuten tämän päivän Repubblicasta (ma 15.) artikkelin kansainvälisistä avioliitoista?

सारी said...

Hei, miksi olen "anonimo"?
Perhanan bloggeri, mä olen Sari!
(Heti iski identiteettikriisi!)

Anonymous said...

Jostain syystä kaikista tuli anonyymejä, kun vaihdoin sivupohjaa. Sarille kiitos vinkistä. Tosin siinä on tilastoitu vain exstracomunitaarit ja itäeurooppalaiset Romania jne. Jotka on jo EU:ssa, mutta tilastoja tehtäessä ilmeisesti ei olleet.