Tarinamaanantain haaste VAPAUS

Vapaaksi kuoleman pelosta

Hautajaisten päähenkilö ei yleensä itse pääse seuraamaan viimeisen matkansa kulkua. Miten monia meistä onkaan kiehtonut ajatus siitä, kuinka meitä loukanneet henkilöt saisivat katua arkkumme äärellä. Tosin mielessämme on saattanut käväistä myös pelko siitä, että jälkeenjääneet ehkä vähät välittäisivät poismenostamme.

Ravanusan pikkukylässä, Agrigentossa, Sisiliassa 80-vuotias Calogero Montana oli jonkin aikaa sitten joutunut hautaamaan rakastetun vaimonsa. Itkiessään naispolon kuolinvuoteen äärellä hän oli nähnyt ympärillään vuodatettavan pelkkiä krokotiilin kyyneleitä. Mies muisti silloin lukeneensa jostain vanhasta sanomalehdestä, miten muuan sisilialainen paroni, joka mielellään pilaili ihmisten kustannuksella, oli kerran näytellyt vainajaa vaikuttavin menoin. Siitä mies sai idean järjestää omien hautajaistensa ennakkoesityksen, eräänlaisen kenraaliharjoituksen.

Vanhus painatti julisteita, joissa hän ilmoitti odottavansa ”hyvin elävänä” ihmisiä viimeiselle matkalleen, ja levitti sitten niitä kujille ja toreille aitojen hautajaisjulisteiden tapaan. Sinä päivänä, jona kenraaliharjoitukset oli määrä pitää, mies asettui kukkien ja palavien kynttilöiden ympäröimänä vuoteeseen valkoisten lakanoiden väliin niin, että näkyville jäivät vain valkoisen parran kehystämät kasvot.

Ovi oli auki ja kansaa alkoi virrata viimeiselle tervehdykselle. Kaikki oli ihan kuin oikeissa italialaisissa hautajaisissa paitsi, että kuollut puuttui. Kuinka ollakaan paikalle tulivat myös poliisit, sillä hautajaiset ilman kuollutta on melkeinpä rikos. Poliisit moittivat valekuollutta, joka paikalla olijoiden tyrmistykseksi nousi istumaan kuolinvuoteellaan.

Kyläläisten pällistellessä päähenkilö selitti, ettei kysymys ollut suinkaan ihmeestä, vaan viattomasta tavasta karkottaa kuoleman pelko. Näytös oli päättymässä yleiseen hilpeyteen, kunnes paikalle saapuivat ruumisvaunut. Ravanusan soittokunnan soittaman hautajaismarssin tahdissa.

- Missä kuollut on? kysyi hautajaisvirkailija poliisien hymähtäessä: Mikä kuollut? Tämähän on pelkkä ilveily.

Valevainaja puolustautui: - Hautajaiset on tärkeä tapahtuma, koska silloin nähdään, miten ihminen on käyttäytynyt eläessään. Olen jo 80-vuotias ja halunnut aina olla läsnä omissa hautajaisissani. Se on ollut hyvin vaikuttavaa. Olen nähnyt monien ystävien sanovan minulle jäähyväiset ja toisten nöyryyttäneen minua poissaolollaan.

Poliisien vastustuksesta huolimatta valevainaja lähti jalan astelemaan kohti hautausmaata iso kukkapuska sylissään. Häntä seurasi noin sadan henkilön hautajaissaatto.

Puuttui vain pappi ja ruumisarkku, mutta muuten ihmiset käyttäytyivät ihan niin kuin oikeissa hautajaisissa lausuen rukouksia ja litanioita. Hautausmaan portin luona kulkue kuitenkin pysähtyi ja Don Calogero kiitti kaikkia seurasta: - En unohda koskaan tätä päivää, hän vakuutti. (RVC)