RUNOTORSTAI 31.8.2006

Menninkäinen

Minä päivänsäde,

sinä menninkäinen.

Hämäränhyssy.

Yritin olla

säteenä sinulle,

jolta valo oli viety,

joka soitit suloisesti

pianoa ja välistä

urkujakin.

Sinä käperryit

luolaasi. En saanut

sinulle toivoa tuoda.

Purit tuskasi minuun.

Karkoitit käsilläsi.

Karkasin kauas.

Kyynelsilmin.

Aurinkoon.

Paperivuorineuvos

UUSI YRITYS

Kaipaus

Suomalaisia

uusia perunoita

ja voita ja ruisleipää,

lohikeittoa, siianmätiä.
Ja puolukkapuuroa

ja kurkkua ja tilliä

ja mitä niitä nyt

onkaan.

Pelkkä

ajatus tuo
veden kielelle.

Sydän on juurtunut,
mutta vatsa vaatii
Italian herkkujen

keskelläkin,
vuosien jälkeenkin,
suomalaisia makupaloja.
Kerran kesässä ainakin.

Makuasioista ei kiistellä.
Sanokoon Berlusconi
mitä tahansa.

Paperivuorineuvos

14. RUNOHAASTE

Potuttaa

Potuttaa,

mutta Murulle

keitän pastaa.

Rakkaushan minut

tänne Italiaan

toikin.

Kulttuurieroja

Suomalainen

murjottaa, kun

häntä potuttaa.

Italialainen laittaa

pastakattilan

tulelle.

Yksi hienoimpia Onni-runoja

Olemme jo tulossa uuden runotorstain puolelle. Tosin Italiassa olemme tunnin jäljessä. En kuitenkaan malta olla kirjoittamatta tähän yhtä kaikkein kauneimmista runoista, jotka ovat käsitelleet Onni-aihetta. Se on

Matti Rossin runo kokoelmasta Laulu tummana tulevi, 1976.

OLEN MINÄ ONNELLINEN

On tuota onnea minulla.

Syli on täynnä sinua,

kädet ovat työtä täynnä,

maailma täynnä ystäviä.

Onni on ystävän näköinen;

ruska silmissä kytevi,

pienet siivet kantapäissä,

tanssi varpaiden nenässä.

Onni on aikainen aamu,

kun se tuo sinut minulle,

onni on hiipuva ilta,

kahden kun istumme tuvassa,

vieraita odottelemme,

tai ne jo saatoimme salolle.

Olen minä onnellinen,

vaikka varjoa rakastan,

hämärää puheille kutsun,

en minä päiviä pakene,

en niitä uniksi loihdi.

Onnea jokainen päivä

vaikka tuskaa puolillansa;

onnea kaikki eletty,

vaikka se polttaisi tulena.

En minä onnea hakenut,

onni saapui etsimättä,

elämän suuressa puvussa,

kirjavissa kankahissa;

työn se tarjosi minulle.

Paljon on onnea polulla,

kummat mutkat kiertävällä;

onni työssä, onni meissä,

yhteisessä aatteessamme.

TODELLA UPEAA TEKSTIÄ!!!

Uusi vuodatus-blogini

Olen avannut uuden blogin Paperivuorineuvoksen paatokset (tosiaan paatokset eikä päätökset ilman ä-pilkkuja !) tuolla vuodatus-puolella. Tämä siksi, että tästä on tavallaan tullut eräänlainen runoblogi lähinnä runotorstaita ajatellen.

Olen myös ihastunut vuodatus-sivujen mahdollisuuksiin. Kun näistä nettisivujen luomisesta juuri paljoakaan ymmärrä. Tosin ensimmäinen tekstini sielläkin on runo. Tervetuloa käymään. (http://paatokset.vuodatus.net)

Paperivuorineuvos

Ekan runon tiivistetty versio

ONNEN KUKKULOILLA

Heimopäällikkönä
palasin juurilleni.
Kohtelu sen mukainen.
Tuskin pysyin nahoissani.

Melkein tikahduin

tunnekuohuun.
Onneksi pari palaveria

palautti maan pinnalle.

Ja lomakin loppui.

Liian lyhyeen.

Kotona Italiassa olen

taas tasaisesti

päivästä toiseen

onnen kukkuloilla.

Paperivuorineuvos

Runotorstai 2. runo

ONNEA

Oi,
kerran
vuodessa
vähintäänkin.
On päästävä
Suomeen. Onneksi
Muru on samaa mieltä.
Suorastaan innoissaan.
Mihinkäs muualle? Siitä
ei edes keskustella, vaikka
olen joskus ehdotellut. Se on
vuoden kohokohta, kulminaatio.
Jouluakin merkittävämpi. Eikö
tämä ole sitä onnea isolla O:lla?
Kahdessa maassa kuin kotonaan.
Isänmaa, jossa juuret. Kotimaa,
jossa
oksia
kasvatella.

Paperivuorineuvos

13. RUNOHAASTE

Onnen kukkuloilla

Mietin milloin viimeksi
olinkaan niin onnellinen,
että töin tuskin
pysyin nahoissani.

Eihän siitä kauan ole.
Pari viikkoa sitten,
kun laskin jalkani
Seutulan lentokentälle.

Olin taas tikahtua
tunnekuohuun.
Heimopäällikkö –
sehän olen tosiaan -
palasi taas juurilleen.

Kohtelu oli sen mukainen.
Kuten joka reissulla.
Tapasin jälkikasvua,
ystäviä ja serkkuja.
Ja olo oli auvoinen.

Onneksi pari palaveria
palautti maan pinnalle.
Ja pian lomakin loppui,
mutta ei hätää mitään.

Kotini ja linnani

on nyt Italiassa

ja olen tasaisesti

päivästä toiseen
onnen kukkuloilla.

Paperivuorineuvos

P.S: Teemaan sopiva aiemmin kirjoittamani runo (Tulin osaksi Sinua) löytyisi osoitteesta:

http://www.freewebs.com/ritvanrunot/yhrakkaudesta.htm; (3. runo) Sama

RAKKAIMMAT RUNOT (Haaste viidelle)

Täten haastan Hallattaren, Sarin (Keksi), Arkitehtiblogin, Emmin ja Euroopan reunalla kertomaan, mitkä ovat heidän viisi mieluisinta runoaan ja mahdollisesti perustelemaan valintansa.

Itse olen valinnut mielirunoikseni seuraavat:

Katri Vala: Kukkiva maa (Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, /pihlajain valkeata kukkahärmää,/ tervakkojen punaisia tähtisikermiä jne. Kootut runot 1977)

Aale Tynni: Kaarisilta ( Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,/ vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet./Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan jne. Kootut runot 1977)

Matti Rossi: Olen minä onnellinen (On tuota onnea minulla: /syli on täynnä sinua, /kädet ovat työtä täynnä,/ maailma täynnä ystäviä. jne. Laulu tummana tulevi, 1976)

Aaro Hellaakoski: Satakieli laulaa hyvin hiljaa. (Tuli kaikkien äänien takaa/ yhä ihme ja ihme uus / ja viimeisimpänä vakaa/ tuli hiljaisuus. jne. Sarjoja 1952)

Nazim Hikmet: Meristä kaunein. (Meristä kaunein on vielä purjehtimatta jne. Suomentanut Brita Polttila, Punainen omena 1972)

Katri Valan ja Aale Tynnin runot löytyvät kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla (Toim. Mirjam Polkunen, Satu Marttila, Juha Virkkunen.) Matti Rossin ja Nazim Hikmetin Tämän runon haluaisin kuulla 2-kirjasta (samat toimittajat). Hellaakosken runo on kirjasta Sarjoja 1952. Eli hänen kuolinvuotenaan kirjoitettu.

Ehdin olla muutamia viikkoja Hellaakosken oppilaana Tyttönorssin ensimmäisellä luokalla. Jostain syystä hän oli pääsykokeissa kutsunut minut luokseen ja sanonut: Kyllä sinä varmasti pääset tähän kouluun. Olin tietysti otettu, vaikken silloin vielä tiennytkään kuka hän oli. Me I A:n "vauvat" lähetimme hänelle eli "Koukulle" kukkia hänen sairastuttuaan, ja saimme häneltä herttaisen kiitoskirjeen, joka kehystettiin ja seurasi luokkaamme koko koulun ajan Koukun kuvan kanssa.

Matti Rossia kävin yhtä radio-ohjelmaa (Kenen kirjailijan haluaisin tavata) varten tapaamassa Rautalammilla. Sain itse olla ohjelmaa toimittamassa, ja sen jälkeen Juha Virkkunen, jonka tunsin ennestään, kutsui minut kulttuuritoimituksen avustajaksi.

Mirjam Polkunen, johon myöhemmin törmäsin työasioissa, piti Tyttönorssissa, jota myös Satu Marttila kävi ( minua luokkaa ylempänä), kerran auskultointitunnin. Olin valmistanut tunnille esitelmän Turun linnasta ja se oli kieltämättä ylipitkä. Polkunen kommentoi esitelmääni ikimuistoisin sanoin: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Totta puhui, mutten ole vieläkään sitä oppinut. Myöhemmin törmäsin häneen työasioissa, mutta tuskin hän tunnisti minua tai muistikaan. Joka tapauksessa dokumenttikuunnelmaideani toteutettiin ja sain itse kirjoittaa siihen dialogit.

Paperivuorineuvos

VASTAUS HAASTEISIIN

Kävin Suomessa lomalla ja on aina liian vähän aikaa. Mutta toisaalta, kuten ruotsalaiset sanovat: Borta bra, men hemma bäst.

Joka tapauksessa oli kiva nähdä tuttuja ja ennen kaikkea osaa jälkikasvusta. Tyttäreni pojan synttäreitä vietettiin, vaikka ne ovatkin vasta huomenna. Hän täyttää 24 v. Minusta tuli aika nuorena isoäiti, ja koska olin muuttamassa Italiaan, sanoin, että minua pitää kutsua Nonnaksi italialaisittain, koska mummo tuntui vähän kornilta siinä iässä.

Vastaan nyt Hallattaren, Sarin, Arkitehtiblogin haasteeseen vähän jälkijunassa, mutta onhan minulla aika hyvä alibi.

1. Kirja, joka muutti elämääni:
Tietyssä mielessä sellainen on kyllä Dino Satrianon Tervetuloa Baragianoon. Kun suomalaiset valloittivat Lukanian. Tai oikeastaan alkuperäinen italiankielinen teos, jonka suomensin, koska silloin löysin itsestäni kääntäjän. Mutta toisaalta myös Anja Kaurasen (nyk. Snellman) Sonja O. kävi täällä. Luin sen aikoinaan yhdeltä istumalta. Hieno kirja, johon kiinnostusta lisäsi myös tuttu kirjoittaja.

2. Kirja, jonka olen lukenut useammin kuin kerran:
Niitä on kyllä hurja määrä, mutta ehkä voiton vie seuraavassa kohdassa mainittu kirja, jota tosin ei tule luettua kerralla kannesta kanteen. Lisäksi sellaisia ovat Gabriel Garcia Marquezin kaikki kirjat. Erityisesti Sadan vuoden yksinäisyys ja Kukapa everstille kirjoittaisi.

3. Kirja, jonka tahtoisin mukaani autiolle saarelle:
Varmaan se olisi Mirjam Polkusen, Satu Marttilan ja Juha Virkkusen toimittama: Tämän runon haluaisin kuulla. (Tammi 1990. 13. painos)

4. Kirja, joka teki minusta hupakon:
Ei siihen kyllä ole tarvittu mitään kirjaa, jota voisin tilanteesta syyttää. Olen hupakko luonnostani, kun sille päälle satun.

5. Kirja, joka sai minut puhkeamaan kyyneliin.
Täytyy tunnustaa, että se oli Louisa M. Alcottin Pikku naisia, ja sillä on edelleenkin sellainen vaikutus minuun. Tosin en ole lukenut sitä aikoihin, mutta nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan kyllä useita kertoja. Toisaalta on myönnettävä, että minut saa kyyneliin aika helposti ja aina vain helpommin, mitä vanhemmaksi tulen.

6. Kirja, jonka toivoisin tulleen kirjoitetuksi:
Oma vielä julkaisematon esikoisteokseni.

7. Kirja, josta toivon, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Velkakirja.

8. Kirja, jota luen paraikaa:
Irshad Manjin kirja Islamin kahdet kasvot (Hätähuuto suvaitsevaisuuden ja muutoksen puolesta.) Tammi 2004. Erittäin ajankohtainen kirja muutenkin, mutta henkilökohtaisesti olen erittäin kiinnostunut eri uskontojen välisistä eroista ja muistakin kulttuurieroista. Lähinnä ajatellen monikulttuurisia avioliittoja, joita tutkin mahdollinen väitöskirja mielessäni.

9. Kirja, jonka olen aikonut lukea:
Helena Sinervon Runoilijan talossa, josta olen kuullut pätkiä radiossa ja jonka toin kerhollemme tuliaiseksi Suomesta. Se on yksi Suomi-seuran lahjakirjoista. Mutta ei se toki toki ainoa kirja ole lukulistallani.

10. Nyt haastan viisi bloggaajaa:
Nähtyäni, että kaikki blogilistalla olevat tuttuni ovat jo osallistuneet tähän haasteeseen sillä aikaa, kun itse lomailin Suomessa, teenkin uuden haasteen, jossa pyydän julkaisemaan blogeillaan viisi rakkainta runoaan. Itse julkaisen ne seuraavassa blogissani.

Haasteen saavat Hallatar, Keksi, Arkitehtiblog, Euroopan reunalla ja Emmi.

Paperivuorineuvos

RUNOTORSTAI uusi runo 3. elokuuta

LIFTAAJA

Minne matka?

Helvettiin.

Pääseekö kyytiin?

Mikä ettei, mutta

älä sitten valita

kuumuutta.

(PS. Matkakuumeessa tulikin tällainen.)

RUNOTORSTAI teemana Matka

JÄÄHYVÄISET

Inhoat jäähyväisiä
ja kielsit minua tulemasta
laivarantaan.
Siksi roikuin kaulassasi
pitkään kuin hukkuva
pelastusköydessä.

© Paperivuorineuvos

PS. Tämä oli mun vararunoni. Jos matkakuumeessa mitään syntyisi. Olen tulossa Suomeen lomalle!