Thursday, October 12, 2006

Runohaasteena YLPEYS

HAUSKA NAURAA

On hauska nauraa
täpötäydessä bussissa,
jossa ei itse ole.

Niskaasi hengittävät
kireäotsaiset kanssamatkustajat.
Hymytön klaani
matkalla vapaan viettoon.
Kassissa polttavat
perjantaipullot.

Valmiiksi juopunut
esittää synkkää showtaan.
Tunkkaisen ilman halkaisee
rahastajan ääni.
Totinen massa etenee
käytävällä, ulostuu ja unohtuu.

On hauska nauraa bussissa,
jossa ei itse ole.

Kaukana kiireestä
Etelän polttavan auringon alla
vuolaita lemmenvaloja,
valhein voideltuja,
suudelmin höystettyjä
niskaasi huohottaa
Rodrigo.

© Paperivuorineuvos


6 comments:

Paperivuorineuvos said...

Inspiraatiota odottaessa laitoin tämän vanhan runoni. Mielestäni itsensä erilaiseksi tuntemisessä on kaksi versiota. Toista voidaan kutsua ylpeydeksikin. Toista alemmuuden tunteeksi.

Hallatar said...

Hauska runo!

Täällä tosiaan matkustaa myrtsejä matkustajia busseissa ja niissä ON tunkkainen ilma.

Niin, sekä ylpeys että alemmuudentunto
eristävät ihmisiä toisistaan.
Mutta onko heitä vain täällä kylmässä ilmanalassa?
Onko lämpöisessä etelässä toisin? =)

Paperivuorineuvos said...

Hyvä kysymys. Sitä täytyy miettiä. Näin näppituntumalla sanoisin, että on niitä täälläkin, mutta että se ilmenee eri tavalla. Eikä sitä välttämättä aina näy niin selvästi ihmisessä. Toisin sanoen näytellään paremmin.
Näyttelemisestä tulee mieleen missikisat, jossa kaikki ovat toistensa ylimpiä ystäviä (muka). Mutta todellisuus on toista. Kateus rehottaa, mutta ehkä näytellään ylpeyttä.

Allyalias said...

"Valmiiksi juopunut esittää synkkää showtaan". Tuli kyllä jotkut omat tunkkaset matkat mieleen. Kiva runo!

Anonymous said...

Tää ylpeyskäsite verkkoilee ja silmuilee. Alemmuutta tuntevaakin luullaan ylpeäksi. Naurat bussissa, jossa et ole. Jossa ovat vain "ne muut". Se saattaa olla ylpeää. Hyvä runo!

Rita A said...

"Inspiraatiota odotellessa"... Itse en yleensä odottele inspiraatiota. Kirjoitan vaan, mutta en välttämättä saa aikaan mitään noin viimeisteltyä ja syvällistä. Toisaalta lukijastahan se paljolti riippuu mitä runoissa piilee. Esimerkiksi Sikuri löytää kätkettyjä saloja paremmin kuin etsivät.

Kyllä se Rodrigo taitaa itse uskoa ne valeensa samalla kun niitä latelee. Tai ehkä ne ovat totuuksia, jotka muuttuvat myöhemmin :) Saahan ihminen muuttaa mielensä.