Sunday, December 03, 2006

Perjantaipakina

u

Varjovuosijuhla

Oli vuosi1970. Hämäläis-Osakunnassa järjestettiin perinteiseen tapaan osakunnan vuosijuhla. Sen sijaan uutuutena oli varjovuosijuhla, jonka järjestäjänä oli osakunnan yhteiskuntakerho. Se oli uuden puheenjohtajan kuolematon idea. Ohjelmassa oli runsaan nesteiden nauttimisen lisäksi myös näin jälkeen päin lähinnä surkuhupaisilta tuntuvia, kiihkoisänmaallisuutta pilkkaavia puheita ja muuta sen kaltaista ohjelmaa. Lisäksi laulettiin innokkaasti työväenlauluja kitaran säestyksellä.

Juhlaväki ei ollut erityisesti sonnustautunut juhlavaatteisiin, koska vaatteilla rehvastelua pidettiin poroporvarillisena. Puheenjohtaja kiinnitti jokaisen osanottajan rintamukseen punaisen nuppineulan osanottajamerkiksi ja punavalkoisesta osakuntanauhasta leikattiin pois sen valkoinen osa. Tarpeettomana, sanottiin.

Jossain vaiheessa puheenjohtajalle tuli mielestään kuolematon idea lähettää siihen varsinaiseen vuosijuhlaan onnittelusähkösanoma. Auta armias, ei olisi pitänyt. Noin illan puolivälissä tuli vuosijuhlasta pari osakunnan nokkamiestä daameineen tervehtimään varjovuosijuhlaa viettävää porukkaa ja kiittämään sähkösanomasta. Mutta ei siinä kaikki. He kutsuivat yhteiskuntakerholaisia
jopa itse vuosijuhlaan.

Todennäköisesti se oli vain muodollinen kohteliaisuus, eikä tarkoitettu todesta otettavaksi, mutta oli niitäkin, jotka noudattivat kutsua, ja ilmestyivät iltapukuporukan keskelle farkuissa ja villapaidoissaan ja aikamoisessa tuiskeessa. Tiettävästi kukaan vuosijuhlaväestä ei pyörtynyt, mutta ei siitä paljon puuttunutkaan.

Se oli vasemmistoradikalismin alkuvaihetta Suomessa, joka sai myöhemmin äärimmäiset muotonsa ja huipentumisensa ns. taistolaisuudessa. Useimmat liikkeeseen osallistuneet ovat joutuneet ainakin jossain määrin tarkistamaan kantojaan. Jo ennen Berliinin muurin kaatumista. osa käänsi kokonaan takkinsa. Ja moni häpeää tunnustaa olleensa aikoinaan mukana niissä kuvioissa.

Mutta summa summarum: yhtä asiaa ei kuitenkaan kukaan voi kieltää. Se yhteenkuuluvuuden tunne oli mahtava. Sellaista tuskin kukaan on kokenut enää sen jälkeen. Eikä kaikkia sen aikuisia ihanteita sentään kannattaisi roskakoppaan heittää. Sellainen on esimerkiksi solidaarisuus maailman laajuisessa mitassa. Jokainen voi juhlana ja arkena yrittää hieman omalta osaltaan parantaa maailmaa. Ainakin vähän. Aloittaen itsestään.

Paperivuorineuvos

Se oli vasemmistoradikalismin alkuvaihetta Suomessa, joka sai myöhemmin äärimmäiset muotonsa ja huipentumisensa ns. taistolaisuudessa. Useimmat liikkeeseen osallistuneet ovat joutuneet ainakin jossain määrin tarkistamaan kantojaan. Jo ennen Berliinin muurin kaatumista. osa käänsi kokonaan takkinsa. Ja moni häpeää tunnustaa olleensa aikoinaan mukana niissä kuvioissa.

Mutta summa summarum: yhtä asiaa ei kuitenkaan kukaan voi kieltää. Se yhteenkuuluvuuden tunne oli mahtava. Sellaista tuskin kukaan on kokenut enää sen jälkeen. Eikä kaikkia sen aikuisia ihanteita sentään kannattaisi roskakoppaan heittää. Sellainen on esimerkiksi solidaarisuus maailman laajuisessa mitassa. Jokainen voi juhlana ja arkena yrittää hieman omalta osaltaan parantaa maailmaa. Ainakin vähän. Aloittaen itsestään.

Paperivuorineuvos

7 comments:

Anonymous said...

Kiitos juhlatarinasta. =)

Anonymous said...

Olipa kyllä mielenkiintoinen tarina varjovuosijuhlasta. Voin uskoa että yhteenkuuluvuuden tunne on ollut voimakas. Maailman parantaminen on ajatuksena nykyään valitettavan kulunut,varsinkin kun ottaa huomioon sen kuinka paljon parannusta tässä tarvitaan. Että ei muuta kuin varjovuosijuhla pystyyn paremman maailman puolesta!

Anonymous said...

No mutta olipas mielenkiintoinen! :) Vaikken suoranaisesti vasemmistolainen olekaan, kannatan mm. juuri mainitsemaasi solidaarisuutta. Jopas olisikin hieno ajatus, että sellaista saataisiin nykyajan omanapaisuuden tilalle!

Kiitos! :)

(P.S. Osakunta-aktiivi minäkin, vaikka vasta 1990-luvulla)

Anonymous said...

Hieno tarina ja ajankuva. Upea yhteenkuuluvaisuuden kokemus. Kiitos, että jaoit tämän kanssamme!

Anonymous said...

Aloin kirjoittamaan tähän kommenttia, mutta se kasvoi juttu sarjaksi omalle blogilleni.

Anonymous said...

Olen muutes haastanut siut mukaan blogeissa kiertävään tarinameemiin, jos sopii? =)

Terveisiä harmaasta Suomesta sinne...

Anonymous said...

Oih, minäkin menin haastamaan sinut! ;)