TELAKALLA

Pidän luovan tauon

Tämä blogini on toistaiseksi telakalla kirjoitusurakkani takia. Ai, että minkä kirjoitusurakan? Koska keskeneräisistä asioista ei kannata laverrella, en kerro niistä hankkeista nyt sen enempää. Mutta toivon mukaan pitäisi syntyä jotain jännää.

Kirjoittelen kuitenkin keskittyneesti Ummet ja lammet-nimiseen blogiini (ritviecav.wordpress.com) aina silloin tällöin. Joten tavataan siellä. Jookos?

Toivoo Paperivuorineuvos

Runotorstain Juhlava- teema

ILMAN TOIVOA

Alakerrassa ei

ole enää Toivoa.

Juhlivat raukan

ristiäisiä,

joivat ja mässäilivät,

mutta päivänsankarin

he unohtivat kokonaan.

Ihmekös jos siitä suuttui,

muutti muutamaa

kerrosta ylemmäksi.

Siellä jatkuvat pilvibileet,

Jahven enkelit soittaa.

Riemu rajaton rokki

on, siellä tarjotaan

lapsillekin.

(RVC)

Pakinaperjantain haaste ITSE

Missä ilo viipyy?

Sehän jo

pienenä

kuultiin, että

ilo ilman viinaa on

pelkkää teeskentelyä.

Kukapa olisi uskonut,

miten aidosti tässä

nyt istuttaisiin.

Mutta ilo –

se on antanut

odottaa itseään.

Runotorstain 20 sanaa.

Tälläkin hetkellä

Ajatukseni ovat
siellä missä liikut.
Kaikki hyvin?

Ovathan Sinun ilosi
minunkin ilojani ja
surusi jaan kanssasi.
Olenhan äitisi.

(RVC)

PS. Tämä teksti on omistettu Hallattarelle, jonka esikoinen on juuri muuttanut omaan asuntoonsa. Tietysti äitinä allekirjoitan myös henkilökohtaisesti nuo sanat.

Runotorstai-haaste 23.8.2007

Sitäkö se on?

Kaurapuuron tuoksu

leijailee viimeisiin uniini.

Olet taas valmistanut

vatsoillemme

pehmeän nousun.

Puoli kuudelta nouset

joka aamu.

Katselen unieni lomasta

pukeutumistasi.

Sinä olet komea mies.

Ei edes kaljamahaa.

Pienempi se on kuin

minulla.

Mikähän sinuakin

pidättelee luonani.

Oiskohan se sitä

Rakkautta?

(RVC)

Kas kummaa

On se niin kummaa

1

Lapsena ajattelin:
jos voisin itkeä
pois ikäväni, niin
siihen tulvaan
koko maailma
hukkuisi.
Aikuisena
huomasinkin
osaavani uida.

2

Sehän pienenä

jo opittiin, että

ilo ilman viinaa on

pelkkää teeskentelyä.

Kukapa olisi uskonut,

että tässä näin aidosti

istuttaisiin, mutta

ilo: se onkin

antanut

odottaa itseään.

(RVC)

Runotorstai 9.8.2007

LÄHTÖ

Oli tullut kukkien,

kultakellon

ja kauniiden kiitosten aika.

Ei sitä kaikkea olisi tarvinnut.

Toki olisin kahvit keittänyt

ja tarjonnut tuoreet pullat.

Työtovereilleni.

Tietysti

Kukas ne työt nyt tekee,

kun Lindruuskakin lähtee,

leukailivat vielä.

Oikein vihaksi pistää,

kun en saanut sanotuksi,

että eiköhän sieltä joku löytyne

parinsadantuhannen joukosta.

Paperivuorineuvos