Taittopäivän
jälkeisenä aamuna
Mieli maassa heti aamusta lähtien?
Kas, toimittajatkin ovat ihmisiä.
Eritoten pienlehtien toimitussihteerit.
Suomalainen masennus kun ei
ammattia katso.
Ammattiylpeys on vain pintaa,
kun sitä raaputtaa, on murheita,
väsymystä, kyllästymistä.
Tosin joskus hillitöntä riemuakin.
Ja välistä täysin tyhjäkin olo.
Kun on takkinsa tyhjentänyt.
Taittopäivän jälkeisenä
aamuna.
© Paperivuorineuvos
PS. Syntyi uusi Aamu-runo. Iltavirkun yökuhkijan aamu on harvoin à la "Tule aamuhun hymyilevään, tule tuoksuun syreenein..." Mutta kyllä se siitä yleensä päivän mittaan paranee.
Sain virikkeen tähän runoon selaillessani vanhoja Suomen Aikakauslehdentoimittajien Liiton jäsenlehden Lööpin numeroita ja erityisesti (Lööpissä 3/2000) Eeva Puhakaisen toimitussihteerin työtä koskevaa artikkelia, jonka ohessa oli myös laatikoitu lause: "Minulla on itsenäinen työ: saan tulla milloin haluan aamulla ennen kahdeksaa ja lähteä milloin huvittaa kello neljän jälkeen."
Itselläni päivä jatkui viimeisinä päivinä ennen lehden taittopäivää puoleen yöhön saakka ja monesti sen ylikin.
o
PS. 2. Aikaisemmista runoistani koottu yhden naisen runoantologia on luettavissa nettisivullani