Klikkaamalla kuvaa, sen saa suuremmaksi, jolloin tekstikin näkyy. I
taliaa osaamattomille teksti suomeksi: Tässä talossa asui vuosina 1908-9 suuri suomalainen runoilija Eino Leino kääntäen Jumalallista näytelmää rakkaudella ja universaalisen Rooman inspiroimana.© Kuva: Ritva Viertola-Cavallari
Suomessa vietetyistä juhannuksista mieleeni muistuu parhaiten se yötön yö vuonna 1968, kun olin myymässä lippuja Seurasaaressa. Erityisesti mieleen on jäänyt kävely aamuvarhaisella kaupunkiin päin johtavaa tietä nousevan aamuauringon punertavassa hohteessa, vaikkei se näyttänyt edes laskeneen sinä yönä.
Täällä Italiassahan ei varsinaisesti juhannusta vietetä. Mutta ne kunnat, joiden suojeluspyhimyksenä on San Giovanni (Pyhä Johannes) toki juhlivat hänelle omistettua päivää.
Sen lisäksi olen osallistunut kaksi vuotta sitten Riminin Suomi-Seuran hienosti järjestettyihin juhannusjuhliin upealla paikalla San Marinossa. Ja vuonna 1996 osallistuin Rooman Suomi-Seuran juhliin Ostia Antiquassa. Ja kirjoitin siitä Turun Sanomiinkin. Mukana oli myös kansantanssi– ja musiikkiryhmä Katrilli. Matkalla juhlapaikalle sattui veikeä välikohtaus, kun bussi joutui pysähtymään tielle poikittain kaatuneen vaahteran edessä, ja Katrillin pojat riensivät tarjoamaan asiantuntemustaan ja apuaan italialaisille, jotka yrittivät siirtää puuta pois liikenteen tieltä.
Katrillin esittäessä suomalaisia kansanlauluja ja tansseja tunsi olevansa kuin keskellä kotoista Suomen suvea. Illallista odotellessa saimme kuulla myös Isä Giulio Calcagnan esittävän oman laulunsa ”Ihana Suomi”, jossa hän ylistää synnyinmaatamme tyyliin: ”Suomeni, sä ihanainen, hunnussa kuin morsio mainen, Suomeni sä kaunokaisin, muistossa pala paratiisin.” Aivan uskomaton Suomen ylistys italialaiselta hengen mieheltä, joka oli käynyt jopa viisi kertaa Suomessakin laulamassa.
Sisilian lumoissa
Mieleen painuvin on kuitenkin ollut Sisilian Suomi-kerhon järjestämä juhannusjuhla Santa Teresa di Rivassa kesällä 1989. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan jopa silloinen suurlähettiläs Eeva Kristiina Forsman. Itse olin lupautunut lukemaan siellä pari runoa. Enhän ollut aavistanut, että paikalla olisi koko kylän väki ja paikallislehtikin, joka kertoi seuraavana päivänä näyttelijätär (!) Ritva Virtolan (!) esiintyneen juhlassa. Kaiken kukkuraksi minusta tuli myös Sisilian Suomi-Kerhon kunniajäsen.
Ohjelmallisen iltaman jälkeen kokoonnuttiin rannalle kokon ääreen paistamaan suomalaista lenkkimakkaraa ja nauttimaan isäntien tarjoamasta oluesta. Se oli mahdollisesti ainoa Italiassa ikinä nähty juhannuskokko. Jos joku olisi sellaisen joskus muulloin sytyttänyt, niin kai siitä olisi jossakin kerrottu. Olenhan kirjoittaessani artikkelia ja vielä tekeillä olevaa kirjaa suomalaisista Italiassa kautta aikojen käynyt läpi lukemattoman määrän kirjoituksia.
Koko Sisilian kolmipäiväinen matka oli unohtumaton elämys. Pääsimme tutustumaan Gaetano Faillan kyydissä ja opastuksella myös lumoavaan Sisilian itärannikkoon. Mukana olivat Pirkko Rossi Roomasta sekä Liisa Scala miehineen ja Soile Ylen Napolista. Kävimme myös Etnan rinteessä. Tulivuori oli vaihteeksi rauhallinen. Itselläni on vieläkin sieltä kiviä muistona. Tarkoituksenani oli laittaa ne saunan kiukaaseen, mutta se sauna on toistaiseksi jäänyt vain unelmaksi.
Saimme nähdä myös mökkikylän, jonka suomikerholaiset olivat ristineet Finlandiaksi. Ja todella suomalainen tunnelma siellä olikin, vaikka puut eivät olleetkaan koivuja. Se oli unohtumaton matka, mutta aivan liian lyhyt. Silti Sisilia hurmasi minut aggressiivisella kauneudellaan ja sen vuoksi kävi palatessani Roomaan minusta - hetkellisesti - Ikuinen kaupunki ei tuntunut enää yhtään miltään. Uskomatonta, mutta niin se vain oli. Mutta menihän se tunne ohi piankin.
(RVC)
Me kädelliset
Kun kaukainen esi-isämme
nousi seisomaan,
kädet erottivat hänet
muista elävistä.
Kädet erottavat meidät yhä
muusta luomakunnasta.
Niin paljon voi käsillä tehdä
hyvää ja pahaa.
Kädet luovat, kädet lyövät.
Kädet tuhoavat, kädet tappavat,
Kädet antavat, kädet ottavat.
Ihmisen kädet.
Kätilön kädet saattavat maailmaan.
Kirurgin kädet parantavat.
Papin kädet siunaavat haudan lepoon.
Rakastavat kädet hellivät ja hyväilevät,
äidin, puolison, lapsen, ystävän kädet.
Rakastavaiset kulkevat käsi kädessä,
käsitysten maailman ääriin.
Nyt on tämän runon loppu käsillä.
Amen.
© Ritva Viertola-Cavallari
Sain äkkiä inspiraation ja syntyi tämmöinen ihan uunituore pyöreä runo, ei mikään korkea hengentuote vaan lähinnä tosiasioihin ja tapahtumiin perustuva proosaruno, joka kuitenkin yrittää olla niin pyöreää että. Ulkomudoltaankin.
Taas laitoin peliin panoksen:
Anon kunnioittaen,
pyydän kohteliaimmin,
että minut otettaisiin
huomioon.
Ja ruletti pyörii...
Kiitämme kiinnostuksesta,
valitamme valintaamme:
se ei tällä kertaa
kohdistunut Teihin.
Kiittävät ja valittavat.
Valittavat ja kiittävät.
Poikkeamatta
kohteliaisuudeksi
tulleesta tavasta
ohjelmoivat epäilemään,
kelpaako panokseni
kenellekään.
Elämä on yhtä odotusta.
Jo ennen syntymääsi sinua
odotetaan.
Ja tuskin olet raivannut
tiesi päivänvaloon,
kun jo sinulta odotetaan
hymyä, hampaita, askelia, sanoja.
Ja että oppisit siistiksi.
Pian opit itsekin odottamaan:
joulua, pääsiäistä, syntymäpäivää,
vappua, kesää, hiihtolomaa,
laskiaisriehaa ja rippijuhlaa,
valmistumista ja palkkapäivää.
Ystävää, heilaa, ensisuudelmaa ja
Sitä Oikeaa, puolisoa, lasta ja sen
ensimmäistä hymyä ja hampaita ja
sanoja ja niin edelleen.....
Kuitenkin elämässä
kaikki todella merkittävä
tapahtuu aina odottamatta.
© Ritva Viertola-Cavallari
Kahdenkymmenenyhden Italiassa asutun vuoden jälkeenkin pazienza-sanan tarkka kääntäminen suomeksi tuntuu vaikealta. Yleensähän se käännetään sanalla kärsivällinen (esim. Barezzani-Kalmbach: Dizionario Finlandese-Italiana-Finlandese. Suomi-italia-suomi sanakirja. Gummerus 2000). Mutta eihän se kaikkea sanan merkityksestä kerro. Näyttäisikin siltä, että sanotaan: Pazienza, kun ei tiedetä mitä muutakaan voisi sanoa.
Lo Zingarelli 1994 (Nicola Zingarelli: Vocabolario della lingua italiana. Zanichelli 12. edizione) määrittelee pazienza-sanan seuraavasti:
sellaisen ihmisen hyve, joka osaa sietää pitkään ja tyynesti kaikkea sitä, mikä on enemmän tai vähemmän epämiellyttävää, ärsyttävää tai tuskallista. Niinpä sanalla on merkityksenä myös: kärsimys ja kipu. Lisäksi se tarkoittaa myös joidenkin katolisten veljeskuntien ja uskonnollisten järjestöjen jäsenten hihatonta asua.
Paziente puolestaan on se, joka osaa ottaa tyynesti ja valittamatta vastaan vastoinkäymisiä, takaiskuja, kipuja ym. Niinpä onkin luontevaa, että sana merkitsee myös potilasta. Ilmeneehän
tuo tyyneys, pazienza, ehkä kaikkein parhaiten lääkärin odotushuoneessa, jossa italialaisetkin istuvat harvinaisen hiljaa ja kärsivällisesti kuin kirkossa ikään.Santa pazienza! Huudahtavat puolestaan ne, jotka ovat menettämässä kärsivällisyytensä. Toivottavasti tämän lukijat eivät kuulu heihin.
Odotuksen tuskasta ja kärsivällisyydestä ja turhaankin odottamisesta voisi haastella vaikka kuinka pitkään, niin kuin myös iloisesta odottamisesta. Mutta jääkööt ne jonkin myöhemmän blogin aiheeksi. Runon otsikkona tuo ”Pazienza” ilmentää kuitenkin jollakin tavalla myös - paitsi odotuksen tuskaa - sitä italialaisille ja miksei suomalaisillekin tyypillistä asennetta, että on otettava vastaan se, mitä elämä tuo tullessaan. Eihän sitä muutakaan voi. (RVC)
