19. RUNOHAASTE: Kapina

MINISTERIN LUONA

Kyllä me nyt olemme
paljon viisaampia.
Me tiedämme nyt,
että sinäkin osaat vastata
meidän kysymyksiimme
hyvin muotoilluin korulausein.

Niihin ei voi tarttua, ne
pomppaavat takaisin Sinun
kansioosi aukottomiksi
riveiksi.

Kerroit asettaneesi toimikunnan.
Etkä antanut paljoa toivoa.
Mehän vaadimme välitöntä toimintaa.

Te ette tunne kaikkea
asiaan vaikuttavaa, sanoit silloin.

Se on varmasti totta.
Mutta me tunnemme, miten
se vaikuttaa meihin.
Toimettomuus polttaa käsiämme
kuin sytytyslanka.

© Paperivuorineuvos

18. RUNOTORSTAI

Kirjoittamaton lehti

Kirjekuori ja valkoinen paperi muistuttavat sisarestani.
Tai pitäisiköhän sanoa: entisestä sisarestani, jolle

ajattelin postittaa kirjekuoressa

tuon tyhjän paperin
muistuttaakseni, että olen olemassa.

Olen monesti mielessäni miettinyt kirjettä,

jossa hän ilmoitti,
ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Uhkaillen minua jopa oikeudenkäynnillä.

Minä putosin pilvistä,

mutta olen toteuttanut hänen toiveensa.
Vastattuani ensin kirjeeseen niin ilkeästi

kuin osasin.
Mutta kenties hän ei sitä avannutkaan.

Entisen siskoni ylioppilaskuvan poltin

nauttien vahingoniloisena,
kun liekit nielaisivat hitaasti

mustavalkoisen kuvan harmaat ruusut.
Kirje sen sijaan on tallella jossain.

Ajatuksistani hän ei häipynyt.

Olihan minulla ollut sisko
peräti viisikymmentä vuotta. Siellä jossain.
Hänellä sen sijaan ehkä vain reilun vuoden verran.

Löysin netistä hänen kuvansa.

Miten samannäköisiä me olemmekaan!

Siihen se samanlaisuus ehkä jääkin,
vaikka aikoinaan toiselta näyttikin.

Salaa toivon ehkä vieläkin,

että hän vuosien mittaan muuttuisi
ja muuttaisi mielensä.

Enkä tiedä, mitä tekisin ja mitä sanoisin,
jos hän jonakin päivänä ilmestyisi oveni taakse,
tai hänen lapsensa,

jotka eivät tiedä mitään tädistään

ja serkuistaan.


© Paperivuorineuvos

Valokuvatorstai ensi kertaa

Italialaisessa junassa

Olinkin jo kauan miettinyt, mihin yhteyteen laittaisin tämän eräässä italialaisessa junassa näppäämäni kuvan. Mielestäni se sopii tähän haasteeseen vallan mainiosti.

Vai mitä? Siinähän on sekä logo että "ikoni".

Paperivuorineuvos

Runotorstai 17. haaste

Emigranttina pienestä pitäen

Minulla on se videolla:
Hylätyt talot, autiot pihat.
Upeasti kuvattu naisten
ja lasten äkkilähtö
evakkomatkalle
Karjalan kannakselta
jatkosodan lopulla.
Joutuivat jättämään
kodit ja konnut.
Vain välttämättömin
mukanaan.

Näin sen kerran elokuvissakin
ja itkin koko näytöksen ajan.
Ihan kuin muistaisin jotakin.
Olinhan vasta kolmivuotias!
Ehkä silmät ja korvat
ja sydän muistavat.

Äideistä parhain,
maailmalla palkittu elokuva.
Hieno lahjavideo tyttäreltäni.

Taas itkin kuin vesiputous.
Olin uudelleen pieni,
alle kaksivuotias,
sotalapsena Ruotsissa.
Juuri oppinut puhumaan.
Suomen kielellä tosin.
Emigranttina
pienestä pitäen.

Paperivuorineuvos

16. runohaaste UUSI RUNO

Pariisin metrossa

Harhaili hiiri

väkijoukon keskellä
ypöyksin, ymmällään,
suunnasta eksyneenä.

Ihan niin kuin minäkin.

Eikä sekään saanut suustaan

yhtään ranskan sanaa.

Paperivuorineuvos

PS. Edellinen oli pitkä, kun taas tästä tuli tällainen pätkä., joka perustuu tositapahtumaan. (RVC)

RUNOTORSTAI 16. haaste

Uutta inspiraatiota odotellessa osallistun tällä aiheeseen mielestäni sopivalla runollani:

Asematorilla

Naurulokki

istahtaa A. Kiven
satavuotisen ikävän
uurtamalle otsalle.

Kansalliskirjailija
kyyhkysen kuonan alla
miettii suomalaisen
teatterin umpihaudetta.

Asemakello näyttää neljää.
Toriteatterin jokailtainen
näytelmä alkaa.
Kohtauksia elävästä elämästä,
jossa menee hermot.

Pysäkille kolahtaa vaunu.
Ihmisiä juoksee sinne tänne,
puhkuu puuskuttaa pusertuu
busseihin, pursuu ulos.
Marionetit ilman ohjaajaa.

Busseja tulee menee.
Henkilöautoja. Autohenkilöitä.
Tyhjäkäyntiä. Kaasua. Valomeri.
Hullunmylly. Oravanpyörä.
NYKYAIKA.

Ovet paukkuvat. Jarrut kirskuvat.
Torvet pauhaavat. Lasi helisee.
Metalli vinkuu. Sireenit ulvoo.

Liikenteen messu.
Toccata ja fuuga.

Kateuspassio.
Arjesta pois pyhiin
vaeltajien vuoro.

Paperivuorineuvos

Kolmas haasteruruno

AINA PILVESSÄ

Aurinko on oikea casanova
naisten naurattaja,
miesten miellyttäjä.
Kaikkia se rakastaa.
Yhtä lailla. Ja hyvänä pitää.
Kaunotarta ja kulkuria,
rikasta ja köyhää,
pyhimystä ja hulttiota,
imeväistä ja ikivanhaa.

Todellinen tuulenhaistelija.
Tosin näillä leveysasteilla
aina pilvessä.

Paperivuorineuvos

PS. Näillä leveysasteilla tarkoittaa tietysti Suomea.

Runohaasteen 2. runo

Pääjohtaja

Massiivinen kirjoituspöytä.

Mahonkia. 1800-luvulta.

Valkotukkainen

hymytön fossiili

pöydän takana.

Ikkunasta tuleva

sädekehä olkapäillään.

Tarpeeksi pitkä matka

ovelta pöydän luo

saa kenet tahansa

tuntemaan itsensä

riittävän pieneksi.

Paperivuorineuvos