MINISTERIN LUONA
Kyllä me nyt olemme
paljon viisaampia.
Me tiedämme nyt,
että sinäkin osaat vastata
meidän kysymyksiimme
hyvin muotoilluin korulausein.
Niihin ei voi tarttua, ne
pomppaavat takaisin Sinun
kansioosi aukottomiksi
riveiksi.
Kerroit asettaneesi toimikunnan.
Etkä antanut paljoa toivoa.
Mehän vaadimme välitöntä toimintaa.
Te ette tunne kaikkea
asiaan vaikuttavaa, sanoit silloin.
Se on varmasti totta.
Mutta me tunnemme, miten
se vaikuttaa meihin.
Toimettomuus polttaa käsiämme
kuin sytytyslanka.
Kyllä me nyt olemme
paljon viisaampia.
Me tiedämme nyt,
että sinäkin osaat vastata
meidän kysymyksiimme
hyvin muotoilluin korulausein.
Niihin ei voi tarttua, ne
pomppaavat takaisin Sinun
kansioosi aukottomiksi
riveiksi.
Kerroit asettaneesi toimikunnan.
Etkä antanut paljoa toivoa.
Mehän vaadimme välitöntä toimintaa.
Te ette tunne kaikkea
asiaan vaikuttavaa, sanoit silloin.
Se on varmasti totta.
Mutta me tunnemme, miten
se vaikuttaa meihin.
Toimettomuus polttaa käsiämme
kuin sytytyslanka.
© Paperivuorineuvos
7 comments:
Sinäpä sen sanoit, Paperivuosineuvos.
Ja se, miten totta tämä on, käy ilmi myös niistä kommenteista, joita minä puolestani olen saanut tämän päivän aiheeseen, kuten ehkä havaitsit.
Itse asiassa tämä runo on vanha ja yksi niistä runoista, jolla sain aikoinaan kunniamaininnan Jyväskylän Talven kirjoituskilpailussa.
Minäkin olen muuten Suomen Journalistiliiton jäsen, vaikka olen asunut vuodesta 1985 Italiassa, ja toiminut täällä freelancerina. Sitä ennen toimin useiden pienlehtien
toimitussihteerinä. Virallisesti olen niin sanotusti eläkkeellä. Ja täällä toimittelen vapaaehtoistyönä Italian suomalaisten Mansikka-lehteä, joka nyt on ollut vähän katkolla.
Puuhaa on kaikenlaista muutakin. Nautin siitä, kun ei tarvitse tehdä tiliä tekemisistään kenellekään.
Huomasin sinun apinalaatikostasi, että olet toimittaja.
Minä olen free, välillä turhankin free. Tämä blogistin ura on kyllä mukaansatempaava tuon leipätyön vastapainoksi. Pistin blogisi muistiin.
Varmasti monikin ministeri ja edustaja toimii juuri näin...=(
Valitettavasti...
Oi miten fantastinen runo sanomineen. Hurja miten nousi mieleen TV:stä näkemäni pätkä juuri ennen Irakin kriisin ja sodan puhkeamista, kun rauhanpuolustajien neuvosto meni Tony Blairin puheille. Asetelma oli siinä niin että toimettomuus poltti Mr Blairin käsiä kuin sytytyslanka. Berbacco miten hyvin sanottu!
Kiitos, Hallatar. Ja Rita Mentor kommenteistanne. Ne lämmittivät mieltä. On jännää, että tuo runo on itseasiassa kirjoitettu joskus 1970-luvun puolivälissä.
Olin ihan oikeasti työttömien lähetystön kanssa työministerin luona,
(en nyt muista hänen nimeään, ja se lienee sivuseikka), minkä jälkeen syntyi tuo runo. Mutta uskon, että se on yhä ajankohtainen. Se osallistui myös parin työttömyysaiheiseen kirjoituskilpailuun, ja joku sävelsi sen, minkä jälkeen se esitettiin aiheeseen liittyvässä
radio-ohjelmassa. Valitettavasti nauha on hukkunut monissa muutoissa.
Tuo viimeinen lause on mielestäni runon ydin.
Puolustelematta väkivallantekoja: jokaisen pitäisi ymmärtää, että kun ihminen joutuu tilanteeseen, jossa ei ole enää mitään menetettävää, käsissä palaa aikamoinen sytytyslanka!
Post a Comment