Thursday, September 07, 2006

RUNOTORSTAI 16. haaste

Uutta inspiraatiota odotellessa osallistun tällä aiheeseen mielestäni sopivalla runollani:

Asematorilla

Naurulokki
istahtaa A. Kiven
satavuotisen ikävän
uurtamalle otsalle.
Kansalliskirjailija
kyyhkysen kuonan alla
miettii suomalaisen
teatterin umpihaudetta.

Asemakello näyttää neljää.
Toriteatterin jokailtainen
näytelmä alkaa.
Kohtauksia elävästä elämästä,
jossa menee hermot.

Pysäkille kolahtaa vaunu.
Ihmisiä juoksee sinne tänne,
puhkuu puuskuttaa pusertuu
busseihin, pursuu ulos.
Marionetit ilman ohjaajaa.

Busseja tulee menee.
Henkilöautoja. Autohenkilöitä.
Tyhjäkäyntiä. Kaasua. Valomeri.
Hullunmylly. Oravanpyörä.
NYKYAIKA.

Ovet paukkuvat. Jarrut kirskuvat.
Torvet pauhaavat. Lasi helisee.
Metalli vinkuu. Sireenit ulvoo.

Liikenteen messu.
Toccata ja fuuga.
Kateuspassio.
Arjesta pois pyhiin
vaeltajien vuoro.

Paperivuorineuvos

5 comments:

Anonymous said...

Maailmanmeno pähkinänkuoressa!

Hallatar said...

Tämän kaiken ihan näkee ja kuulee sielunsa silmin. =)

Siulla on taikaa kirjoituksessasi... =)

Anonymous said...

Liikenne virtaa ja urbaania sykettä Rautatientorilla. Hyvänä vastapainona sille on Aleksis Kiven satavuotisen ikävän uurtama otsa (on muuten hieno ilmaus!).

Anonymous said...

Elävä kaupunkielämän kuvaus ja paikkakin tuli näkyväksi.

Paperivuorineuvos said...

Kiitokset teille kaikille,
Maria, Hallatar, Sikuri, Tui ja Tanssiva harmaa pantteri rohkaisevista kommenteistanne.