ITALIALAINEN
Italialainen on sellainen,
joka vastaa kysymättäkin,
voi myös tehdä tyhmiä kysymyksiä
ja ennen kaikkea: vastaa varmasti
vaikka ei tietäisikään.
Jos kysyt italialaiselta tietä,
eksyt varmasti,
sillä jokainen neuvoo herttaisesti
omalla tavallaan.
Italian tasavallan uskotaan
perustuvan työlle,
mutta se on erehdys,
se perustuu rupattelulle,
ja kaikki puhuvat yhtä aikaa.
Italialainen rupattelee aina
ja joka paikassa
ja joka asiasta hänellä on mielipide.
Italialainen on oikea toivehaastateltava.
Italialainen on sellainen,
joka vastaa kysymättäkin,
voi myös tehdä tyhmiä kysymyksiä
ja ennen kaikkea: vastaa varmasti
vaikka ei tietäisikään.
Jos kysyt italialaiselta tietä,
eksyt varmasti,
sillä jokainen neuvoo herttaisesti
omalla tavallaan.
Italian tasavallan uskotaan
perustuvan työlle,
mutta se on erehdys,
se perustuu rupattelulle,
ja kaikki puhuvat yhtä aikaa.
Italialainen rupattelee aina
ja joka paikassa
ja joka asiasta hänellä on mielipide.
Italialainen on oikea toivehaastateltava.
Jokaisella italialaisella on oma auto ja
jalkapallosta hän näkee uniakin.
© Paperivuorineuvos
jalkapallosta hän näkee uniakin.
© Paperivuorineuvos
7 comments:
Tosi kauniisti sommiteltu rivien muoto. Sisältö on osuvaa asiaa. Tuommoisina italialaiset voi tosiaankin nähdä. Hih. Se on ihan oma lukunsa kun italialaiselta kysyy tietä. Kyselin kerran Milanossa taidemuseota kadulla kartta kädessäni, ja hetkessä sain opastuksen... Ikäiseni nuori mies (oltiin noin 18) ei tiennyt mutta kysyi seuraavalta ohikulkijalta, vei minut sitten museoon, maksoi sisälle, esitteli teokset, vaikka ei niistä mitään tiennytkään, ja teki kanssani treffit seuraavaksi päiväksi. - En mennyt, mutta tämä tarina jäi kerrottavaksi :)
Runosi herätti tuon muiston. Moninaiset ovat runojen vaikutukset. Ti ringrazio. Buona giornata.
Runoja ei pitäisi selitellä, mutta minunkin on ihan pakko kertoa tapaus, josta sain aiheeni tuohon toiseen säkeistöön. Muutenhan tämä runo on italialaista kuvaava vastine tunnettuun runoon Suomalainen. ja se syntyi Senigalliassa pidettyyn kulttuurisokkiseminaariin.
Mutta toiseen säkeistöön: Olin ensi kertaa yksin Roomassa, ja minun piti mennä Vatikaanin radioon haastattelemaan tunnettua suomalaista nunnaa Benedictaa. Olin eksyksissä ja kysyin lukuisilta italialaisilta neuvoa. Jokainen heistä lähetti minua eri suuntaan, ja harhailin tunnin ihan lähiympäristössä, kunnes lopulta löysin paikan.
Kaiken kukkuraksi voimakas maailiskuun aurinko oli aiheuttanut minulle hirvittävän migreenin.
Päästyäni perille Sisar Benedictan ensimmäiset sanat olivat: Suomalainen
ja tunnin myöhässä.
Tein haastattelun, minkä jälkeen suuntasin matkani kohti legendaarisen radioäänen Else Santoron kotia. Siellä oli täysin toisenlainen vastaanotto.
Ti ringrazio io, Rita.
PS. Minustakin on tullut täällä Italiassa Rita.
Ritva näyttää olevan italialaisille vaikea nimi. Tosin anoppini oppi sen, mutta miehellenikin olen Rita. Minä kutsun häntä Bertoksi, kuten äitinsä. Oikeasti hän on
Emanuele Filiberto. Prinssin nimi.
Iltaa prinssin puolisolle! =)
Tämäkin runosi on niin ihana!
Siun runot ovat aina pikku tarinoita. Kun luen niitä, näen samalla sieluni silmin mitä runoissasi tapahtuu.
Selkeä italialaisen ihmisen luonnekuvaus tämä sinun runosi. Italialalinen ei varmaan oikein sopisi hämäläisen ihmisen luonteen laatuun. Johan se alkaa ahdistaa, kun joku noin koko ajan läpättää ja hämäläinen vastaa vasta seuraavana päivänä edellisen päivän kysymykseen.
Kiitos kommenteistanne Hallatar ja Tanssiva harmaa pantteri.
Kyllä koomunikaatio on välistä hankalaa karjalaisellekin, ainakin alussa, mutta sitten oppii tavoille.
Hämmennystä molemmille osapuolille näet aiheuttaa se, että italialaiset puhuvat toistensa puheen päälle. Eivät malta odottaa, että toinen lopettaisi puheenvuoronsa.
Suomalaiset sen sijaan kuuntelevat loppun, mitä toinen sanoo, ja sen jälkeen vielä pitävät pienen tauon, ennen kuin vastaavat. Italialaiset tulkitsevat tämän niin, ettei suomalainen aiokaan sanoa mitään.
Paras lukemani runo koskaan! Kun sanakirjassa lukee italialainen, selitykseksi liittäisin runosi, niin täydellisesti kuvaat italialaisen identiteetin. Rupesi ihan hymyilyttämään,niin osuva runo todella on!
(olen kauhea, minäkin olen ruvennut neuvomaan miten sattuu, tosin yleensä autoilijat kysyvät tietä malpensan kentälle ja osoitin minne vain, joka ilmansuunnan kyltit osoittavat tien lentokentälle. Kääntyipä mihin tahansa, pääsee malpensalle tai ajaja löytää uuden kyltin, joka ohjaa uuden tien sinne tai takaisin kysymään tietä minulta.Ihme kaaos.)
Kiitos kommentistasi, Milano. Tuli tässä mieleeni, että eräs kerhomme jäsen näytti aikoinaan tätä runoa kotona miehelleen, joka yllättäen loukkaantui siitä. Sen sijaan mieheni ja appiukko vain naureskelivat. Varsinkin sitä, että Italian tasavalta perustuu rupattelulle.
Post a Comment