Kopioin paperivuoreltani tai sen onkaloista löytämiäni muistiinpanoja. Radiossa kuulin suureksi ilokseni jonkun sanovan, että kannattaa laittaa kirjat mahdollisimman sekavaan järjestykseen. Jos nimittäin haluaa - ainakin osittain - estää jotakuta uteliasta kurkistamasta sisäiseen sielunelämäänsä. Puhujan mukaan: kun tuntee ihmisen kirjahyllyn tai -hyllyjen sisällön, tuntee ihmisen.
Taidanpa tästä lähteä sekoittamaan entisestään kirjojeni järjestystä. Esimerkiksi ainakin yhden lempikirjailijani, nobelisti Gabriel Garcia Marquezin kirjat ovat - ihme kyllä - hämmästyttävän suorassa
rivissä toinen toisensa vieressä. Niin kuin monet muutkin kirjani. Päinvastoin kuin paperini. Siellä ne kirjat irvokkaasti paljastavat meikäläisen sielunelämää.Mutta voihan nenä, jos nyt sekotan kirjani kuin korttipakan, niin miten sitten löydän ne, kun tarvitsen taas jotain hyvää sitaattia Mansikka-blogiini. Kas kun lainaukset ovat tosi hyviä ja osuviakin joskus. Ja originellisti sekoittaen ne saavat aivan uudenlaisia merkityksiä.
(Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen isona)
2 comments:
Kommentti poistettu, koska se ei liittynyt millään lailla oheiseen blogiin. Se oli sitä tavanomaista Karjala talaisin-propagandaa.
Toki minustakin olisi kivaa, jos esivanhempieni kaupunki (ja vähän aikaa minunkin) kuuluisi edelleen Suomeen, mutta eihän se ole realistista. Eikä Viipurikaan, Suomenlahden kosmopoliittisin kaupunki, ole enää entisensä.
Post a Comment