RAKKAIMMAT RUNOT (Haaste viidelle)

Täten haastan Hallattaren, Sarin (Keksi), Arkitehtiblogin, Emmin ja Euroopan reunalla kertomaan, mitkä ovat heidän viisi mieluisinta runoaan ja mahdollisesti perustelemaan valintansa.

Itse olen valinnut mielirunoikseni seuraavat:

Katri Vala: Kukkiva maa (Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja, /pihlajain valkeata kukkahärmää,/ tervakkojen punaisia tähtisikermiä jne. Kootut runot 1977)

Aale Tynni: Kaarisilta ( Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet,/ vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet./Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan jne. Kootut runot 1977)

Matti Rossi: Olen minä onnellinen (On tuota onnea minulla: /syli on täynnä sinua, /kädet ovat työtä täynnä,/ maailma täynnä ystäviä. jne. Laulu tummana tulevi, 1976)

Aaro Hellaakoski: Satakieli laulaa hyvin hiljaa. (Tuli kaikkien äänien takaa/ yhä ihme ja ihme uus / ja viimeisimpänä vakaa/ tuli hiljaisuus. jne. Sarjoja 1952)

Nazim Hikmet: Meristä kaunein. (Meristä kaunein on vielä purjehtimatta jne. Suomentanut Brita Polttila, Punainen omena 1972)

Katri Valan ja Aale Tynnin runot löytyvät kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla (Toim. Mirjam Polkunen, Satu Marttila, Juha Virkkunen.) Matti Rossin ja Nazim Hikmetin Tämän runon haluaisin kuulla 2-kirjasta (samat toimittajat). Hellaakosken runo on kirjasta Sarjoja 1952. Eli hänen kuolinvuotenaan kirjoitettu.

Ehdin olla muutamia viikkoja Hellaakosken oppilaana Tyttönorssin ensimmäisellä luokalla. Jostain syystä hän oli pääsykokeissa kutsunut minut luokseen ja sanonut: Kyllä sinä varmasti pääset tähän kouluun. Olin tietysti otettu, vaikken silloin vielä tiennytkään kuka hän oli. Me I A:n "vauvat" lähetimme hänelle eli "Koukulle" kukkia hänen sairastuttuaan, ja saimme häneltä herttaisen kiitoskirjeen, joka kehystettiin ja seurasi luokkaamme koko koulun ajan Koukun kuvan kanssa.

Matti Rossia kävin yhtä radio-ohjelmaa (Kenen kirjailijan haluaisin tavata) varten tapaamassa Rautalammilla. Sain itse olla ohjelmaa toimittamassa, ja sen jälkeen Juha Virkkunen, jonka tunsin ennestään, kutsui minut kulttuuritoimituksen avustajaksi.

Mirjam Polkunen, johon myöhemmin törmäsin työasioissa, piti Tyttönorssissa, jota myös Satu Marttila kävi ( minua luokkaa ylempänä), kerran auskultointitunnin. Olin valmistanut tunnille esitelmän Turun linnasta ja se oli kieltämättä ylipitkä. Polkunen kommentoi esitelmääni ikimuistoisin sanoin: Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Totta puhui, mutten ole vieläkään sitä oppinut. Myöhemmin törmäsin häneen työasioissa, mutta tuskin hän tunnisti minua tai muistikaan. Joka tapauksessa dokumenttikuunnelmaideani toteutettiin ja sain itse kirjoittaa siihen dialogit.

Paperivuorineuvos