Aina ajankohtainen
Eino Leino
Tällä kertaa on asialla aina ajankohtainen Eino Leino. Uskomaton tuotanto, mikä sointu, mikä rytmi runoissa. Kannattaa lukea hänen runojaan, niistä on paljon opittavaa.
Tällä kertaa on asialla aina ajankohtainen Eino Leino. Uskomaton tuotanto, mikä sointu, mikä rytmi runoissa. Kannattaa lukea hänen runojaan, niistä on paljon opittavaa.
Pian onkin Eino Leinon päivä. Hän oli myös lahjakas kääntäjä, joka käänsi ensimmäisenä suomeksi jopa Danten Jumalallisen näytelmän. Sen kunniaksi hän saikin oheisen nimilaatan sen talon seinään Roomassa, jossa hän asui L. Onervan ja muutaman muun suomalaisen kirjailijan kanssa talvella 1908-9.
Klikkaamalla kuvaa, sen saa suuremmaksi, jolloin tekstikin näkyy. Italiaa osaamattomille teksti suomeksi: Tässä talossa asui vuosina 1908-9 suuri suomalainen runoilija Eino Leino kääntäen Jumalallista näytelmää rakkaudella ja universaalisen Rooman inspiroimana.
© Kuva: Ritva Viertola-Cavallari
Eino Leino
LEGENDA
Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesä-illan tullen
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar´ alkoi tälleen:
”Oi, Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik´ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”
Mut Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivui, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel´ liikkuis Herran hymy vetten päällä.
(Yökehrääjä, 1897)
Kun Herra ynnä Pyhä Pietari
ne merta, maata muinoin matkasi,
niin kerrotaan, he kesä-illan tullen
myös saivat Suomenmaalle siunatullen.
He alle istahtivat koivupuun,
mi kasvoi kaltahalla salmensuun,
ja tavan mukaan pikku toraan jälleen
he joutuivat. Sen Pietar´ alkoi tälleen:
”Oi, Herra, mille maalle jouduttiin!
Mik´ kansa, köykkyselkä, köyhä niin!
Maa karu, kallioinen, pellot pienet,
ei muuta hedelmää kuin marjat, sienet!”
Mut Herra hymyi hiljakseen.
Ja katso! Kumma hohde peitti veen,
suo kuivui, korpi kaatui, metsä aukes,
ja vainiolta roudan valta raukes.
Pois Herra kulki kanssa Pietarin.
Mut kerrotaan, kun illoin kesäisin
sa istut koivun alla, on kuin täällä
viel´ liikkuis Herran hymy vetten päällä.
(Yökehrääjä, 1897)
No comments:
Post a Comment