Olihan minulla jo ennestään paljon runoja, joissa puhuttiin käsistä, suunnilleen joka toisessa oli mukana kädet, mutta päätin luoda jotakin uutta. Ja tällainen syntyi tänä aamuna välittömästi herättyäni.
Me kädelliset
Kun kaukainen esi-isämme
nousi seisomaan,
kädet erottivat hänet
muista elävistä.
Kädet erottavat meidät yhä
muusta luomakunnasta.
Niin paljon voi käsillä tehdä
hyvää ja pahaa.
Kädet luovat, kädet lyövät.
Kädet tuhoavat, kädet tappavat,
Kädet antavat, kädet ottavat.
Ihmisen kädet.
Kätilön kädet saattavat maailmaan.
Kirurgin kädet parantavat.
Papin kädet siunaavat haudan lepoon.
Rakastavat kädet hellivät ja hyväilevät,
äidin, puolison, lapsen, ystävän kädet.
Rakastavaiset kulkevat käsi kädessä,
käsitysten maailman ääriin.
Kädet tervehtivät
kädet hyvästelevät,
kädet kouristuvat nyrkkiin,
kädet rukoilevat.
Me käsittelemme
ja luomme käsitteitä
ja käsitämme, jos meillä
on käsityskykyä.
Nyt on tämän runon loppu käsillä.
Amen.
© Ritva Viertola-Cavallari
No comments:
Post a Comment