Leikitellen
Pihalla me leikittiin,
laulettiin ja naurettiin.
Ja meillä kahdella vaan
oli hurjan mukavaa...
Kadesilmin katsoi toiset.
Meitä häiritse ei moiset.
Mepä niiden annetaan
turhaan töllistellä vaan.
Vaan pian on kaikki loppu,
Sille tulee valtava hoppu:
En leiki kanssas enää,
sanoo, kun yritän tehdä tenää.
Ei mitään, se vain lähti,
kuin mikäkin kiitotähti.
Miten se nyt sillä lailla?
Onkse ihan mieltä vailla!
Ilkkuu kadesilmät mulle
häpeäpaaluun ajetulle.
En siitä piittaa tippaakaan:
Te ette tajuu ollenkaan….
… leikki saakoon sikansa,
kas onkin aikomuksensa
nyt ottaa minut tosissaan,
sitä tarkoitti se vaan.
© Paperivuorineuvos
Pihalla me leikittiin,
laulettiin ja naurettiin.
Ja meillä kahdella vaan
oli hurjan mukavaa...
Kadesilmin katsoi toiset.
Meitä häiritse ei moiset.
Mepä niiden annetaan
turhaan töllistellä vaan.
Vaan pian on kaikki loppu,
Sille tulee valtava hoppu:
En leiki kanssas enää,
sanoo, kun yritän tehdä tenää.
Ei mitään, se vain lähti,
kuin mikäkin kiitotähti.
Miten se nyt sillä lailla?
Onkse ihan mieltä vailla!
Ilkkuu kadesilmät mulle
häpeäpaaluun ajetulle.
En siitä piittaa tippaakaan:
Te ette tajuu ollenkaan….
… leikki saakoon sikansa,
kas onkin aikomuksensa
nyt ottaa minut tosissaan,
sitä tarkoitti se vaan.
© Paperivuorineuvos
5 comments:
Aikamoinen selviytyjä - tai ainakin yrittäjä - tämä runon kertoja, osasi selittää hylkäyksen muuksi. Mutta "leikki sikansa saakoon"? Onko tarkoitus vai kirjoitusvirhe, kun k ja j ovat vierekkäin? EIkös yleensä lausepartena sanota "Leikki sijansa saakoon"?
Olet oikeassa yleensä sanotaan SIJANSA, mutta olen kuullut huuliveikkojen käyttävän myös tuota väännöstä SIKANSA. Ja tässä tuo sikansa onkin tarkoitettu hylkääjälle. Samalla se ikään kuin korostaa tuon henkilön persoonallisuutta.Hän ikään kuin kieltää sen, että joku voisi loukata häntä noin verisesti. Ja vielä toisten nähden. Se on eräänlainen "vesi hanhen selästä"-reaktio-), ja hän teeskentelee ikään kuin tuo äkillinen hylkääminen ei häneen ollenkaan koskenut, vaikka se varmaan koski kovastikin. Tunnen tällaisia tyyppejä. Eräs aikoinaan minulle hyvin läheinen henkilö oli tällainen.
Jatkoa edelliselle. Itseasiassa tuolla "leikki saakoon SIKANSA" samalla kun teeskennellään, ettei "leikin loppu" ollenkaan koskenut, ikään kuin mitätöidään koko leikki, joka oli aiemmin ollut niin riemullista.
Totta. Se kororstaa tuota runosta lukemaani seviytyjä-kuvaa. Huumorin allehan voi kätkeä suuria suruja ja pettymyksiä. Lisäksi "leikki saakoon sikansa" kuulostaa hauskalta ja monimieliseltä, todellinen sivistynyt loukkaus, jossa toinen ei tajua olevasnsa loukkauksen kohde.
Ystävyys on monitahoinen asia...
Runostasi tulee lapsuus, ja ala-asteen kouluaika mieleen. =)
Post a Comment