Taittopäivän
jälkeisenä aamuna
Mieli maassa heti aamusta lähtien?
Kas, toimittajatkin ovat ihmisiä.
Eritoten pienlehtien toimitussihteerit.
Suomalainen masennus kun ei
ammattia katso.
jälkeisenä aamuna
Mieli maassa heti aamusta lähtien?
Kas, toimittajatkin ovat ihmisiä.
Eritoten pienlehtien toimitussihteerit.
Suomalainen masennus kun ei
ammattia katso.
Ammattiylpeys on vain pintaa,
kun sitä raaputtaa, on murheita,
väsymystä, kyllästymistä.
Tosin joskus hillitöntä riemuakin.
Ja välistä täysin tyhjäkin olo.
Kun on takkinsa tyhjentänyt.
Taittopäivän jälkeisenä
aamuna.
kun sitä raaputtaa, on murheita,
väsymystä, kyllästymistä.
Tosin joskus hillitöntä riemuakin.
Ja välistä täysin tyhjäkin olo.
Kun on takkinsa tyhjentänyt.
Taittopäivän jälkeisenä
aamuna.
© Paperivuorineuvos
PS. Syntyi uusi Aamu-runo. Iltavirkun yökuhkijan aamu on harvoin à la "Tule aamuhun hymyilevään, tule tuoksuun syreenein..." Mutta kyllä se siitä yleensä päivän mittaan paranee.
Sain virikkeen tähän runoon selaillessani vanhoja Suomen Aikakauslehdentoimittajien Liiton jäsenlehden Lööpin numeroita ja erityisesti (Lööpissä 3/2000) Eeva Puhakaisen toimitussihteerin työtä koskevaa artikkelia, jonka ohessa oli myös laatikoitu lause: "Minulla on itsenäinen työ: saan tulla milloin haluan aamulla ennen kahdeksaa ja lähteä milloin huvittaa kello neljän jälkeen."
Itselläni päivä jatkui viimeisinä päivinä ennen lehden taittopäivää puoleen yöhön saakka ja monesti sen ylikin.
o
PS. 2. Aikaisemmista runoistani koottu yhden naisen runoantologia on luettavissa nettisivullani
4 comments:
Pidin todella paljon antologiastasi!
On virkistävää lukea hien ja leivän tuoksuisia runoja, sanoja jotak kertovat arjesta mutta eivät ole arkisia.
Olen ajatellut tehdä tästä lähtien runotorstain runot kaksikielisinä; tietysti vain, jos se onnistuu- ihan kaikkea en varmasti kykene kirjoittamaan kahdella kielellä, mutta yritän. Joten jos kiinnostaa, voit kommentoida blogissani italiankielisiä sepustuksiani...
Kävin lukemassa antologiaasi. Pidin lukemastani. Näistä kahdesta aamurunosta pidän enemmän tästä jälkimmäisestä. Se on mielestäni jotenkin todempi, enemmän läsnä. Upeaa, että osaat kirjoittaa kahdella kielellä!
Kiitos, Sari, Kiva, että pidit runoistani, vaikka niistä suurin osa kuuluu ihan toiseen aikakauteen. Ainakin minuna elämässäni, koska ne ovat Suomessa kirjoitettuja.
Tämä runotorstai sai sen aikaan, että avasin niille nyt oman nettisivun. Runotorstai on saanut aikaan minussa uudelleen runoiluinnostuksen muutenkin, kun pitkään olen kirjoittanut pelkkää proosaa. Muistan Tommy Tabermannin
aikoinaan sanoneen, että toimittajan ammatti jotenkin haittaa runojen kirjoittamista. Tosin se ei haitannut Eino Leinoa, joka oli (on) tietysti luku sinänsä. Mutta onhan niitä muitakin toimittaja-kirjailijoita, kylläkin enemmän proosan puolella.
Toivotan Sinulle onnea niiden kaksikielisten runojen suhteen.
Ei se helppoa ole. Minulle kävi niin, että oltuani erään italialaisen runoilijan runoillassa, aamulla syntyi se
runo italiaksi, joka onkin autenttisempi versio.
Kuitenkin asetelma on helpompi, jos itse kääntää omat runonsa, kuin kääntäjällä. Ainakin tietää tarkalleen, mitä on runolla halunnut sanoa.
Mielelläni kommentoin niitä sitten blogissasi.
Terveisin Ritva
Olet oikeassa, Liisa. Tuossa Pilkusta kiinni-runossa olen täysin ulkopuolinen ja ehkä se on ehkä vähän keinotekoinenkin.
Vähän niin kuin vitsi, jos nyt noin vakavalla asialla voi vitsailla.
Jälkimmäinen taas on todellakin henkilökohtaisesti koettu,
todempi.
Kiva kuulla, että pidit antologiastani.
Post a Comment