Nojailin
koivuun
aavistamatta,
että aikanaan, joskus
paljon myöhemmin
lukisin kaukana etelässä,
missä ei juuri koivuja näe,
erään italialaisen kirjailijan
pilkallista selostusta siitä, miten
Mukkulan kirjailijakokouksessa
jokainen suomalainen nojasi omaan
koivuunsa joltisenkin jurrissa.
Suomalaisen
sieluhan on
koivussa.
Miten hän
sen voisi
ymmärtää!
© Paperivuorineuvos
PS. Italialaisesta kirjailijasta lisää Italian Mansikassa:
http://mansikat.blogspot.com/2006_05_01_mansikat_archive.html;
3 comments:
Tämä on myös ihana runo!
Ja vieläpä koivun muotoinenkin runomitassaan! =)
Kiitos Hallatar! Tyttärenikin piti siitä ja kysyi kenen runo se oli, ennen kuin olin laittanut siihen alle puumerkkini (Paperivuorineuvos tietty).
Kevätvihreässä asussa oleva koivu! Aistin hiukkasen koivuikävää. Kaunis koskettava runo!
Post a Comment