KUKKIVA MAA
Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan tuoksua.
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!
Katri Vala (1901-1944)
(Kootut runot, 1977)
PS. Kävin useampaan otteeseen kurkistamassa Hallattaren ihania kukkakuvia (http://hallatar.vuodatus.net/) ja mieleeni tuli tämä runo, jonka lausuin kerran vuosia sitten Sisilian Suomi-Kerhon järjestämässä juhannusjuhlassa. Siitä juhlasta olen kertonut aiemmin tässä blogissa. Tämä runo sopii tavallaan myös Runotorstain muutos-teemaan, vaikka siinä vain ennakoidaan muutosta. Valitettavasti en löytänyt tähän sopivaa kuvaa, mutta käykääpä Hallattaren sivuilla.
Maa kuohuu syreenien sinipunaisia terttuja,
pihlajain valkeata kukkahärmää,
tervakkojen punaisia tähtisikermiä.
Sinisiä, keltaisia, valkeita kukkia
lainehtivat niityt mielettöminä merinä.
Ja tuoksua!
Ihanampaa kuin pyhä suitsutus!
Kuumaa ja värisevää ja hulluksijuovuttavaa,
pakanallista maan tuoksua.
Elää, elää, elää!
Elää raivokkaasti elämän korkea hetki,
terälehdet äärimmilleen auenneina,
elää ihanasti kukkien,
tuoksustansa, auringosta hourien –
huumaavasti, täyteläästi elää!
Mitä siitä, että kuolema tulee!
Mitä siitä, että monivärinen ihanuus
varisee kuihtuneena maahan.
Onhan kukittu kerta!
On paistanut aurinko,
taivaan suuri ja polttava rakkaus,
suoraan kukkasydämiin,
olemusten värisevään pohjaan asti!
Katri Vala (1901-1944)
(Kootut runot, 1977)
PS. Kävin useampaan otteeseen kurkistamassa Hallattaren ihania kukkakuvia (http://hallatar.vuodatus.net/) ja mieleeni tuli tämä runo, jonka lausuin kerran vuosia sitten Sisilian Suomi-Kerhon järjestämässä juhannusjuhlassa. Siitä juhlasta olen kertonut aiemmin tässä blogissa. Tämä runo sopii tavallaan myös Runotorstain muutos-teemaan, vaikka siinä vain ennakoidaan muutosta. Valitettavasti en löytänyt tähän sopivaa kuvaa, mutta käykääpä Hallattaren sivuilla.
4 comments:
Voi sinua! =)
*olen otettu*
*hymyilee suu korvissa*
Katri Valakin
on yksi lempirunoilijoitani =)
Niitä on niin monta...
Ja siun runosi
kuuluvat myös
ehdottomasti
mieluisiin lukuelämyksiin. =)
Kiitos, Hallatar,
lienee sinullakin karjalainen tausta? Kuten minulla, mutta kun viiden vanhana minut adoptoitiin Helsinkiin äitini kuoltua, niin en sitä murretta ikinä oppinut eikä sitä enää isona voi oppia. Ei tuntuisi luontevalta.
Minulla on Tämän runon haluaisin kuulla 1. ja 2. osa, ja se on kovasti käytössä. Sieltä se on tuo Katri Valankin runo. Tunnen molemmat kirjan toimittajat ja Virkkuselle tein joskus radioon
kirjaesittelyjä.
Tällä hetkellä olen viimeistelemässä artikkelia suomalaisista Italiassa (kautta aikojen alkaen 1300-luvulta). Se
tulee siirtolaisuusinstituutin kirjasarjan viimeiseen osaan, joka kertoo Euroopan suomalaisista miinus Ruotsi. Sillä on oma kirjansa.
Aika kova urakka se on ollut. Artikkeli oli ns. valmis jo pari vuotta sitten, ja nyt on pitänyt sitä täydentää ja tarkistaa asiat.
Innostuin suunnittelemaan kirjaakin aiheesta, kun leikkasivat alkuperäisestä artikkelista puolet pois. Sain apurahankin siihen, mutta se on nyt ollut luovalla tauolla jo kauan.
Parempi onkin, että artikkeli julkaistaan ensin siinä kirjassa, ja sitten joskus se oma kirja. Sitä paitsi ajattelin jo heittäytyä kirjoittamaan kirjan Italiasta omien kokemuksien pohjalta. Vähän samaan tapaan kuin Roman Schatz Suomesta rakkaudella.
Tulipa pitkä tarina.
Kävin katsomassa niitä kuvia. Bravissima. Ihan ammattilaistasoa.
"Törmäsin" siellä myös Capriin. Ajattele, että olen asunut 21 vuotta Italiassa, enkä ole vielä
päässyt Caprille. Ehkä ensi vuonna, kun mieheni, jolla on muuten prinssin nimi (Emanuele Filiberto, jää eläkkeelle.
Oih!
Hurjan ja kunnioitettavan urakan oletkin ottanut tuossa koosteessasi Euroopan suomalaisista!!
Täytyy vaan todeta, että monipuolinen olet! Ja tuottelias!
Ja vielä haaveena oma romaani Italiasta! =) Oih!
Jäämme siis odottelemaan =)))
Tuosta syntyperästä: mää en ole oikeestaan mistään kotosin...;D
Nappaan vaan sekä kirjoitukseeni että puhekieleeni vaikutteita milloin mistäkin.
Kerran oli karjalaismamman kanssa samassa sairaalahuoneessa (miulla oli mononucleoosi) ja kun pääsin pois, meinasi Mamani hermostua, kun puhuin karjalanmurretta jatkuvasti! =)
Taas kerran kanariansaarilla sattui turkulaisia seuraksemme, ja mähän haastoin turkkulaisittain kotiintullessani! =))
Ja jos vaikka soitan Imatralta kotoisin olevalle tuttavalleni, sanon jo heti "No mie täällä vaan, hei!", ja murre ikäänkuin pamahtaa päälle, ihan tiedostamattani...=)
Ainoat omat kokemukseni maastanne on juur Capri. Ja tietty Napoli siinä samassa! ;D
-Miun sydän on jäänyt sinne Caprille...=)
-Siellä se lepattelee ja odottelee, kuin muuan vanha nainen, joka odotti Caprilla kellotapulin alla, merelle katsellen, päivästä toiseen...=)
Ehkäpä siekin pääset oman prinssipuolisosi kanssa sinne sitten tulevana vuonna...
Toki itse olen valmis kiertämään vaikka koko maan ja sen kaikki sopet.
-Lottoan kuumeisesti...;D
Kaunista päivää sinne kauniiseen maahan, suvisesta Suomen Lahdesta.
Post a Comment