Onnen kukkuloilla
Mietin milloin viimeksi
olinkaan niin onnellinen,
että töin tuskin
pysyin nahoissani.
Eihän siitä kauan ole.
Pari viikkoa sitten,
kun laskin jalkani
Seutulan lentokentälle.
Olin taas tikahtua
tunnekuohuun.
Heimopäällikkö –
sehän olen tosiaan -
palasi taas juurilleen.
Kohtelu oli sen mukainen.
Kuten joka reissulla.
Tapasin jälkikasvua,
ystäviä ja serkkuja.
Ja olo oli auvoinen.
Onneksi pari palaveria
palautti maan pinnalle.
Ja pian lomakin loppui,
mutta ei hätää mitään.
Kotini ja linnani
on nyt Italiassa
ja olen tasaisesti
päivästä toiseen
onnen kukkuloilla.
Paperivuorineuvos
onnen kukkuloilla.
Paperivuorineuvos
P.S: Teemaan sopiva aiemmin kirjoittamani runo (T
http://www.freewebs.com/ritvanrunot/yhrakkaudesta.htm; (3. runo) Sama
5 comments:
Ihania onnenkukkuloita! =)
PS; Nyt olen vastannut haasteeseen.
"tasaisesti onnen kukkuloilla"
Niinhän se on, kukkulaa voi kiivetä ylös, pudota alaskin, juuri sellaista onni on -ei tasapaksua, vaan elämän makuista arkea.
Hallattarelle. Hienoja runoja. Ja kiitos kunniasta. (6.runo!)
Susupetal. Kiitos Sinulle myös sekä ihansta omasta runostasi. Muuten minä myös asun kukkulalla.
(Monte San Vito, Anconan provinssissa, Keski-Italiassa).
Italialaisvaikutteista huolimatta kovin suomalaista: "Onneksi pari palaveria/ palautti maan pinnalle." Onneksi sentään Italiassa ovat onnen kukkulat :)
Arvasinkin että asut itsekin kukkulalla, siksi tuo tokaisuni... =)
Post a Comment