Yksi hienoimpia Onni-runoja

Olemme jo tulossa uuden runotorstain puolelle. Tosin Italiassa olemme tunnin jäljessä. En kuitenkaan malta olla kirjoittamatta tähän yhtä kaikkein kauneimmista runoista, jotka ovat käsitelleet Onni-aihetta. Se on

Matti Rossin runo kokoelmasta Laulu tummana tulevi, 1976.

OLEN MINÄ ONNELLINEN

On tuota onnea minulla.

Syli on täynnä sinua,

kädet ovat työtä täynnä,

maailma täynnä ystäviä.

Onni on ystävän näköinen;

ruska silmissä kytevi,

pienet siivet kantapäissä,

tanssi varpaiden nenässä.

Onni on aikainen aamu,

kun se tuo sinut minulle,

onni on hiipuva ilta,

kahden kun istumme tuvassa,

vieraita odottelemme,

tai ne jo saatoimme salolle.

Olen minä onnellinen,

vaikka varjoa rakastan,

hämärää puheille kutsun,

en minä päiviä pakene,

en niitä uniksi loihdi.

Onnea jokainen päivä

vaikka tuskaa puolillansa;

onnea kaikki eletty,

vaikka se polttaisi tulena.

En minä onnea hakenut,

onni saapui etsimättä,

elämän suuressa puvussa,

kirjavissa kankahissa;

työn se tarjosi minulle.

Paljon on onnea polulla,

kummat mutkat kiertävällä;

onni työssä, onni meissä,

yhteisessä aatteessamme.

TODELLA UPEAA TEKSTIÄ!!!