Kirjoittamaton lehti
Kirjekuori ja valkoinen paperi muistuttavat sisarestani.
Tai pitäisiköhän sanoa: entisestä sisarestani, jolle
Kirjekuori ja valkoinen paperi muistuttavat sisarestani.
Tai pitäisiköhän sanoa: entisestä sisarestani, jolle
ajattelin postittaa kirjekuoressa
tuon tyhjän paperin
muistuttaakseni, että olen olemassa.
Olen monesti mielessäni miettinyt kirjettä,
muistuttaakseni, että olen olemassa.
Olen monesti mielessäni miettinyt kirjettä,
jossa hän ilmoitti,
ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Uhkaillen minua jopa oikeudenkäynnillä.
Minä putosin pilvistä,
ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Uhkaillen minua jopa oikeudenkäynnillä.
Minä putosin pilvistä,
mutta olen toteuttanut hänen toiveensa.
Vastattuani ensin kirjeeseen niin ilkeästi
Vastattuani ensin kirjeeseen niin ilkeästi
kuin osasin.
Mutta kenties hän ei sitä avannutkaan.
Entisen siskoni ylioppilaskuvan poltin
Mutta kenties hän ei sitä avannutkaan.
Entisen siskoni ylioppilaskuvan poltin
nauttien vahingoniloisena,
kun liekit nielaisivat hitaasti
kun liekit nielaisivat hitaasti
mustavalkoisen kuvan harmaat ruusut.
Kirje sen sijaan on tallella jossain.
Ajatuksistani hän ei häipynyt.
Kirje sen sijaan on tallella jossain.
Ajatuksistani hän ei häipynyt.
Olihan minulla ollut sisko
peräti viisikymmentä vuotta. Siellä jossain.
Hänellä sen sijaan ehkä vain reilun vuoden verran.
Löysin netistä hänen kuvansa.
peräti viisikymmentä vuotta. Siellä jossain.
Hänellä sen sijaan ehkä vain reilun vuoden verran.
Löysin netistä hänen kuvansa.
Miten samannäköisiä me olemmekaan!
Siihen se samanlaisuus ehkä jääkin,
vaikka aikoinaan toiselta näyttikin.
Salaa toivon ehkä vieläkin,
vaikka aikoinaan toiselta näyttikin.
Salaa toivon ehkä vieläkin,
että hän vuosien mittaan muuttuisi
ja muuttaisi mielensä.
ja muuttaisi mielensä.
Enkä tiedä, mitä tekisin ja mitä sanoisin,
jos hän jonakin päivänä ilmestyisi oveni taakse,
tai hänen lapsensa,
jos hän jonakin päivänä ilmestyisi oveni taakse,
tai hänen lapsensa,
jotka eivät tiedä mitään tädistään
ja serkuistaan.
© Paperivuorineuvos
© Paperivuorineuvos
3 comments:
Eipä ole kukaan kommentoinut tätä runoa. Onkohan edes lukenutkaan? Eipä taida paljon kiinnostaa. Kaiken lisäksi olin listalla ihan viimeisenä, kun aihe oli mielestäni aika vaikea.
Minä luin tämän, mutta en osannut kommentoida. Jotenkin runosi oli niin henkilökohtaiselta, sydänverellä kirjoitetulta ja surulliselta. Se tuntui olevan niin voimakkaasti sinun elämääsi (ja vielä kovin raskaasta aiheesta), etten tohtinut jättää kommenttiani. Mutta kuulolla ollaan, vaikka niin hiljaa ettei se aina kuulu sinne asti.
Kiitos, Allyalias. Olet oikeassa, onhan se kovin henkilökohtainen ja varmaankin vaikeasti kommentoitavissa. Kiva kun kuitenkin kommentoit kommentti-kirjoitustani. Elämäni suurimpia pettymyksiä on ollut tuo sisareni käytös, mutta en minä sentään sitä alvariinsa ajattele. Mutta tuon haasteen kuva sai aikaan tämän reaktioni ja runoni.
Post a Comment