Uutta haastetta odotellessa

Runoilijan sydän

Sanovat toisinaan ihmisestä,

että sillä on sydän paikallaan.

Mutta runoilijapa onkin

sen lajin ihminen, että

sillä on sydän pysyvästi

poissa paikaltaan.

Milloin vatsassa,

milloin kurkussa,

milloin ties missä.

Tuntuu kuin hän

ajattelisikin

sydämellään.

Runoilijan on ryvettävä

epätoivon pohjamudissa.

Ja kiivettävä sieltä

taas huipun aurinkoon.

Kestettävä tuskan

ja riemunkin

kaikki vivahteet.

Otettava vastaan

tunteiden koko

pelottava skaala,

ja nautittava se

valikoimatta

pohjaan saakka.

Paperivuorineuvos