Vaarallista totuuden etsintää

Anna Politkovskajan muistolle

Tavallisista ihmisistä useimmat kai valehtelevat joskus. Ainakin valkoisia valheita. Joillekin siitä on tullut melkein elämäntapa. Eri syistä. Toisinaan he joutuvat siitä kiinni, toisinaan ei. Heidän sanomansa eivät ole maailmaa mullistavia, eikä niihin ole pakko uskoa.

Mutta kaikkein eniten valehtelevat valtaa pitävät, joilla on viimeinen sana hallusssaan niissä maissa, joissa ei ole todellista sanan vapautta. Heidän valheensa ovat pakotettuja totuuksia, jotka kansalaisten on pakko uskoa tai voi käydä kalpaten.

Niissä maissa ei journalisteilla ole helppoa. Auta armias, jos kirjoitat paperille sen, miten asiat itse asiassa oikeasti ovat, ja mitä niistä ajattelet. Tai pelkän epäilysi. Sinun kohtalosi on sinetöity.

Anna, Sinun kynäsi oli pelottava ase, joka piti vaientaa. He olivat sitä yrittäneet jo ennenkin. Muun muassa myrkyttämällä teesi lentoasemalla. Kuitenkin Sinulle ainoa vaihtoehto oli jatkaa työtäsi, niin kauan kuin oli vielä aikaa jäljellä. Vaikka sydän kurkussa ja peläten myös lastesi puolesta.

Tunsit velvollisuudeksesi kertoa mahdollisimman monille lisää totuuksia siitä, mitä todella tapahtui. Jotta ainakin osa ihmisistä, ne jotka rakastavat totuutta eivätkä valtaa ja vallanpitäjiä, saisivat tiedon asioiden todellisesta laidasta, siitä, mitä todella tapahtuu. Jotta totuutta ei haudattaisi uhrien mukana ja se säilyisi jälkipolvillekin, jotta he voisivat jatkaa työtäsi. Joka jäi kesken.

Sinun kuolemaasi itkevät omien lastesi ja Tshetshenian lasten ja äitien lisäksi, kaikki rehelliset ihmiset maailmassa. Ne joille totuus on tärkeä. Meidän journalistien tulee huolehtia siitä, ettei sinun mukanasi kuollut ja haudattu myöskin totuutta.

En tuntenut Sinua, vain maineesi, mutta olen sanaton ja järkyttynyt kohtalosi edessä. Niin kuin niin monen muunkin totuutta kohtalokkain seurauksin etsineen kollegamme kohtalon edessä.

(RVC)