Syksy kaupungissa
Pohjoisessa satoi eilen ensi lumi.
Peitti alleen syksyn väriloiston.
Täällä etelässä ei tänään
tarvitse sateenvarjoa,
vaikka pilven rypäleet riippuvat
kivitarhojen yllä horisonttia hipoen.
Miten hyvin taivas sointuukaan
kattojen harmaaseen.
*
Työtoverini potkittiin Espoossa
muutaman sätkän tähden.
Tarkkampujankadulla
pamahti kerrostalo ilmaan.
Poliisi epäilee itsemurhaa.
vaikka pilven rypäleet riippuvat
kivitarhojen yllä horisonttia hipoen.
Miten hyvin taivas sointuukaan
kattojen harmaaseen.
*
Työtoverini potkittiin Espoossa
muutaman sätkän tähden.
Tarkkampujankadulla
pamahti kerrostalo ilmaan.
Poliisi epäilee itsemurhaa.
*
Tänään ei kukaan yhdistänyt
minulle rakkaani puhelua.
Tiedä soittiko hän edes!
*
Tänään ei kukaan yhdistänyt
minulle rakkaani puhelua.
Tiedä soittiko hän edes!
*
Jo kymmenennen kerran
nollaan kaasulieteni säätimet.
Saivathan ainakin lisäpontimen
jakelun lopettamiseen.
*
Suljen harmaan ulos pitsiverhoilla.
Torjun väkivaltauutiset runokirjalla.
Ja ikäväni parannan omenilla
ja tilkalla viiniä.
Ruskan riemujako
maailmanlopun edellä?
© Paperivuorineuvos
PS. Hieman muokattu versio runosta, jonka kirjoitin aikoinaan vielä Suomessa asuessani. Italian syksy ei olekaan yhtä upea kuin Suomen.
4 comments:
Pilven rypäleet, ah! Kynä kädessä-blogissa on upea kuva rypäleistä.
Onnea tähän päivään!
Minä silti viettäisin syksyä,
talvea,
kevättä,
kesää...
Jouluja,
syntymäpäiviä...
Arkipäiviä, lomapäiviä,
kaikkia päiviä siellä maassa
mieluummin kuin täällä...
*syvälle sydämeen sattuu
kun en pääse sinne...*
Kuinka ankeaa...ja taas kerran varsinainen pienoisromaani, tämä runo. Kokonainen kertomus.
On tämä Italiankin syksy ihan mukiinmenevä!
Rita Mentor, kiitos vinkistä. Ja onnea kaikkiin päiviisi.
Hallatar, voinet hiukan lohduttautua sillä, että
kun asuu täällä niin kaipauksen suuntana on Suomi. Tosin tuskin sinne enää muuttaisin kokonaan, koska se on tänä päivänä eri Suomi kuin se, jonka 21 vuotta sitten jätin. Mutta kumminkin.
Sari, tuon runon taustana olikin ankea hetki kauan sitten. Sairaalareissu, josta voitte halutessanne lukea Mamibluen marinoissa, oli syynä siihen, etten ehtinyt syventyä uuden runon kirjoittamiseen.
Post a Comment